tiistai 12. lokakuuta 2021

Herra on jo mennyt sinun edelläsi

Tulevaisuutta tässäkin. Herra on
jo siellä ensi talven laduilla. 

Silloin Debora sanoi Baarakille: "Nouse, sillä tämä on se päivä, jona Herra antaa Siiseran sinun käsiisi. Etkö tiedä, että Herra on jo mennyt sinun edelläsi!" 

Tuom. 4:14 

Emme useinkaan ymmärrä, mitä Jumalalla on tekeillä meidän elämässämme juuri nyt, puhumattakaan siitä, mitä hän aikoo tulevaisuudessa tehdä. Miten hän aikoo ratkaista tämän asian, mihin suuntaan kääntää tämän tilanteen? Olemme suurena kysymysmerkkinä tapahtumien tai sitten tapahtumattomuuden edessä. 

Joskus kun Herra sitten alkaa toimia ja vastata rukouksiin, voi sitten tulla sellainenkin tapahtumien vyöry, ettei pieni ihminen edelleenkään ymmärrä eikä meinaa pysyä vauhdissa mukana. 

Mutta mikä ikinä onkaan tilanteemme juuri nyt, olipa se hiljaisuutta tai tapahtumien vyöryä, lohdullista on tietää, että Herra on jo mennyt meidän edellämme sinne tuntemattomaan huomiseen. Tuosta Tuomarien kirjan jakeesta tulee mieleen tuttu sanonta: Älä pelkää huomista, Jumala on jo siellä! Hän on todella mennyt edellämme valmistamaan meille sen huomisen, järjestämään asiat, avaamaan tien eteenpäin. Hän tietää, mikä meille on parasta, ja osaa myös kääntää kaiken parhain päin, nekin sekavat tilanteet, joista emme juuri nyt ymmärrä yhtään mitään. 

Kun lähdemme tähänkin uuteen päivään, saamme muistaa nämä sanat: Etkö tiedä, että Herra on jo mennyt sinun edelläsi! Hän on jo siellä, ja hänellä on tulevatkin tilanteet täysin hallinnassa. Saamme tänäänkin levätä Isän turvallisilla käsivarsilla. Samoin huomenna, sinä nyt vielä niin tuntemattomana päivänä, sitten kun se tulee. 

Eteenpäin en nähdä saata, 
mutta silti pelkää en. 
Herra, jolle käden annoin, 
tuntee myös mun huomisen. 

Sanat Ira Stanphill, suom. Tytti Träff 

tiistai 21. syyskuuta 2021

Olosuhteiden vankina


Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Kun olit nuorempi, sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit. Mutta kun vanhenet, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo. 

Joh. 21:18 

Tällaistakin voi Jeesuksen seuraajan elämä olla. Kaikki ei aina mene niin kuin haluaisimme. Joudumme tilanteisiin, olosuhteisiin ja paikkoihin, joihin emme halunneet ja joissa emme aina itse pysty näkemään mitään johdatusta. Joudumme kysymään: Miten tässä näin kävi? Mitä sinä tarkoitat tällä, Herra? 

Ei Raamatun henkilöidenkään elämä ollut yhtä menestysputkea. Esimerkiksi Paavali joutui kivitetyksi, ruoskituksi, useamman kerran vankilaan ja paljon muuta. Vastustusta ja vastoinkäymisiä tuli. Kerrankin, kun Paavali näki näyn, että pitäisi lähteä Makedoniaan, se jos mikä oli selvä Jumalan johdatus. Mutta perillä kaikki ei mennyt niin kuin ihminen ajattelisi. Tuli vastustusta, jonka seurauksena Paavali ja Silas heitettiin ruoskittuina Filippin vankilan sisimpään vankityrmään. 

Tavalliselle ihmiselle tulisi mieleen, että eihän tämän näin pitänyt mennä. Miksi et pitänytkään meistä huolta, kun olimme sinun asiallasi, Herra? Mutta Paavali ja Silas ylistivät siellä vankityrmässä keskellä yön pimeyttä - ja siitä seurasi tapahtumien vyöry, jonka ansiosta moni ihminen tuli uskoon. Lisäksi miehet pääsivät sillä kertaa nopeasti vapaiksi vankeudestaan. 

Jumala siis käytti tuota heidän vankeuttaankin omia hyviä tarkoituksiaan varten. Juuri filippiläisille Paavali kirjoittikin ollessaan taas kerran vankina: 

Tahdon teidän tietävän, veljet, että se, mitä minulle on tapahtunut, onkin koitunut evankeliumin menestykseksi. 

Fil. 1:12 

Jakeessa 19 hän vielä jatkaa valoisasti ja toiveikkaasti: 

Sillä minä tiedän, että teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki koituu minulle pelastukseksi. 

Paavalihan joutui myöhemmin pitkään vankeuteen, jonka aikana hänet kuljetettiin laivalla Roomaan, jossa vankeus edelleen jatkui ja jatkui. Hän oli kokenut johdatusta lähteä Roomaan, ja sinne Jumala todella johdattikin hänet - mutta kaikki toteutui aivan toisella tavalla kuin Paavali oli itse ajatellut. Hän ei saanutkaan mennä sinne vapaana miehenä, vaan vangittuna. Mutta evankeliumia Paavali sai julistaa myös Roomassa aivan kutsumuksensa mukaisesti. 

Näin Jumalan teot voivat monesti olla niin toisenlaiset kuin me olimme odottaneet ja mielessämme kaavailleet. Mutta jos meitä viedään sinne, minne emme itse tahdo, aivan varmasti rakastava taivaallinen Isämme on silloinkin matkassa mukana. Tilanne on hänellä silloinkin hallinnassa. Hän ei tee virheitä. Ehkä aikanaan saamme nähdä, että tavalla tai toisella juuri tuokin käänne koitui sittenkin siunaukseksi, vaikka emme sitä millään jaksaneet uskoa. 

Jeesuksen seuraaminen on ristin tietä. Mutta Jeesuksen ristissä on meidän voimamme, ja meidän tiemme on sittenkin kaiken keskellä siunattu tie. Silloinkin, kun emme sitä itse näe emmekä ymmärrä. 

Ja voihan se olosuhteiden vankila, jossa olemme, olla kuin laiva, joka vei vanki Paavalia koko ajan lähemmäksi päämäärää, Roomaa, sitä paikkaa, jonka Jumala oli hänen sydämelleen antanut. 

maanantai 20. syyskuuta 2021

Iloitsen tehdessäni heille hyvää


Meidän jumalakuvaamme vaikuttavat monet asiat. Yksi sellainen iso tekijä on, jos elämässä on pitkiä vaikeita aikoja. Jos koko elämä suorastaan tuntuu olevan yksi pitkä vaikea aika. Silloin ei ole helppo uskoa Jumalan hyvyyteen, rakkauteen ja huolenpitoon. Voi alkaa ajatella, ettei Jumala halua koskaan antaa minulle mitään hyvää. Hän on tuolla jossain kaukana, etäinen ja välinpitämätön - ja ehkä hän jopa nauttii, kun saa antaa minulle aina vain pelkkää kärsimystä. 

Mutta onneksi Raamattu kertoo rakastavasta Isästä, joka ei todellakaan nauti meidän kärsimyksestämme. Val. 3:31-33 sanoo: 

Mutta Herra ei hylkää iäksi. Jos hän on tehnyt murheelliseksi, suuressa uskollisuudessaan hän myös armahtaa. Ei hän sydämensä halusta ihmistä vaivaa eikä tuota hänelle tuskaa. 

Kun meihin sattuu, meidän Isäämmekin sattuu. Hän ei ole viileä ja välinpitämätön tuskamme edessä, vaan itkee yhdessä meidän kanssamme, niin kuin Jeesus itki Lasaruksen haudalla. Jeesuksen ei tarvinnut surra Lasaruksen kuolemaa, koska hän tiesi pian herättävänsä tämän kuolleista. Mutta sen sijaan Jeesukseen sattui rakkaiden ystävien surun näkeminen (Joh. 11:33): 

Kun Jeesus näki Marian ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, hän järkyttyi hengessään ja vapisi liikutuksesta. 

Ja sitten Jeesus itki. Hän itki sitä heidän suruaan ja tuskaansa. Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus (Jes. 63:9). Tällainen Jeesus ei todellakaan sydämensä halusta meitä vaivaa. 

Elämässä voi kyllä olla hyvinkin pitkiä vaikeita vaiheita, ja niitä oli monilla Raamatun henkilöilläkin. Esimerkiksi koko Israelin kansa joutui kulkemaan autiomaassa 40 pitkää vuotta, mutta koko ajan Jumalan tarkoituksena oli lopulta tehdä heille hyvää (5. Moos. 8:15-16): 

Hän kuljetti sinua suuressa ja pelottavassa autiomaassa myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien keskellä... Hän teki näin nöyryyttääkseen sinua ja koetellakseen sinua ja lopulta tehdäkseen sinulle hyvää. 

Ja pitihän Isä lapsistaan huolta myös siellä autiomaassa, niin kuin hän oli Joosefin kanssa vankilassa ja siunasi häntä siellä. 

Myös Jeremian kirjassa on ihanat lupaukset Jumalan hyvyydestä (Jer. 32:40-42): 

Minä teen heidän kanssaan ikuisen liiton: minä en hylkää heitä enkä lakkaa tekemästä heille hyvää, ja pelkoni minä annan heidän sydämiinsä, niin etteivät he luovu minusta. Silloin minä iloitsen heistä ja teen heille hyvää... Sillä näin sanoo Herra: Niin kuin olen tuottanut tälle kansalle kaiken tämän suuren onnettomuuden, niin minä myös annan heille kaiken sen hyvän, minkä minä heille lupaan. 

Muissa käännöksissä sanotaan ihanasti: Minä iloitsen tehdessäni heille hyvää (KR-92) ja: Minä iloitsen heistä, siitä että teen heille hyvää (KR-38). Taivaallinen Isämme ihan iloitsee saadessaan tehdä meille hyvää! Ja hän voi ja tahtoo antaa meille myös kaiken sen hyvän, minkä hän meille lupaa. 

Saamme vedota näihin Jumalan hyvyyden lupauksiin vaikeuksiemme keskellä. Niin teki Jaakobkin, kun hän oli vuosien jälkeen menossa tapaamaan veljeään Eesauta, mutta kuuli tämän olevan tulossa satapäisen miesjoukon kanssa häntä vastaan. Jaakob pelästyi, että Eesau kantaa vieläkin kaunaa hänelle ja tappaa hänet. Silloin Jaakob hädässään rukoili Jumalaa (1. Moos. 32:10,12,13): 

Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: "Palaa maahasi ja sukusi luo, minä tahdon tehdä sinulle hyvää." ... Pelasta minut veljeni käsistä, Eesaun käsistä! Minä pelkään, että hän tulee ja surmaa minut sekä äidit lapsineen! Olethan sinä itse sanonut: "Minä teen sinulle hyvää." 

Jaakob vetosi Jumalan omiin lupauksiin. Sinä lupasit tehdä minulle hyvää. Kuinka lupauksesi voivat toteutua, jos nyt kuolen? Olethan sinä itse sanonut: "Minä teen sinulle hyvää." Näin mekin saamme vedota Jumalan omiin lupauksiin: Olethan sinä itse sanonut... 

Myös Jeesus sanoo ihanasti (Matt. 7:11):

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat. 

Tässäkin on yksi lupaus, johon voimme vedota: Olethan sinä itse sanonut! 

Raamatussa on paljon tällaisia ihania lupauksia. Kunpa voisimme tulla tuntemaan yhä paremmin sitä kaikkea Jumalan hyvyyttä ja rakkautta. Kuten Paavali rukoilee (Filem. 6): 

Rukoilen, että sinun uskosi, meidän yhteinen uskomme, tulisi voimalliseksi kaiken sen hyvän tuntemisessa, mikä meillä on Kristuksessa. 

Kaikki se hyvä, mitä meillä on Kristuksessa! Hänessä meillä on kaikki taivaan aarteet. Se suurin aarre on Jeesus itse - ja hän on meidän silloinkin, kun tuntuu, että Jumala vaikenee emmekä tunnetasolla pysty kokemaan hänen hyvyyttään. Silloinkin Herra on sittenkin hyvä.  

Mutta minä uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa. 

Ps. 27:13

Kirjassaan Sydän karrella (Karas-Sana 1998) Minna-Sisko Mäkinen kirjoittaa ihanasti Jumalan hyvyydestä: 

Jos ihmiset kykenevät tekemään toisilleen hyvää niin että se tuntuu, eikö Jumala osaisi sitä vielä paremmin? Hän, joka on sinut luonut, tuntee tarpeesi. Hän tietää, mitä odotat, mutta osaa myös yllättää sinut hyvyydellään silloin, kun olet jo luovuttamassa. 
  Jumalan hyvyys voi näyttäytyä toisen ihmisen muodossa, mutta myös yllättävänä asioiden järjestymisenä, toiveen toteutumisena, hiljaisen kaipuun täyttymyksenä. Jumalan antama rakkaus ja elämänilo voi hiipiä elämään niin, että vain vähitellen huomaa näköalojen muuttuneen. Sydämen pohjalta on kasvanut ilo, joka on tullut hänen lahjanaan. 

perjantai 10. syyskuuta 2021

Puhun hänelle suloisesti


Sen tähden, katso, minä suostuttelen häntä, vien hänet autiomaahan ja puhun hänen sydämelleen. Siellä minä annan hänelle viinitarhan ja muutan Aakorin laakson toivon portiksi. Siellä hän vastaa kutsuuni niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin sinä päivänä, jona hän lähti Egyptin maasta.
 

Hoos. 2:16-17 

Tämän nähdessään Simon Pietari heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: "Mene pois minun luotani, Herra, sillä minä olen syntinen mies." Hämmästys ja pelko heidän saamansa kalansaaliin tähden oli näet vallannut hänet ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan... Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää. Tästedes sinä saat saaliiksesi ihmisiä." He vetivät veneet maihin, jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. 

Luuk. 5:8-11 

Vanhassa testamentissa Aakorin laakso oli suuren lankeemuksen, epäonnistumisen ja tappion paikka. Erilaisia tappioita tulee meillekin jokaiselle Jeesusta seuratessamme, kun synti riippuu meissä kiinni, niin kuin Paavalikin sanoo. Vaikka kuinka olisi vuosia kulunut ja Jumalan kouluja käyty, aina sitä huomaa jäävänsä luokalle samasta asiasta. Ehkä välillä luuli jo jotain oppineensa, mutta sitten tulee taas nöyryyttävä kompastuminen, ja joudumme myöntämään, että en minä ole tullut yhtään paremmaksi. Minä viheliäinen ihminen! Niin kuin Paavalikin joutui itsestään toteamaan. 

Ihmiselle on niin karvasta lääkettä joutua näkemään syvyyksiä myöten oma raadollisuutensa, että silloin tekee mieli sanoa Pietarin sanoin: Mene pois minun luotani, Jeesus! Etkö näe miten syntinen minä olen? Miksi turhaan tuhlaat aikaasi tällaisen kanssa, miksi näet vaivaa? Mene niiden parempien ja onnistuneempien uskovaisten luo. (Aivan kuin sellaisia itsessään kelvollisia jossain olisi.) 

Ja kuitenkin juuri tällaisia Jeesus rakastaa, juuri tällaisia varten hän tuli. Vuoden 1992 käännöksessä tuo Hoosean kohta sanoo: Vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti. Hoosean kirjassakin Jumala puhuu juuri uskottomalle, paljon rikkoneelle kansalleen, joilla ei ollut mitään omia ansioita tuotavana Herransa eteen. Kuitenkin juuri heille hän lupaa puhua suloisesti. 

Juuri sinullekin Jeesus tahtoo tänään puhua suloisia armon sanoja, helliä sanoja siitä, miten paljon minä sinua rakastin. Niin paljon, että menin ristille puolestasi, että sinä voisit saada ne suuret, veriruskeat syntisi anteeksi. Minun armoni pesee sinut lumivalkoiseksi, sinut puetaan juhlapukuun, niin kuin tuhlaajapoika, joka kaiken pilanneena, kurjana epäonnistujana palasi isänsä luo. 

Sen Aakorinlaakson, syvän tappion paikan - juuri sen Herra tahtoo muuttaa toivon portiksi. Sieltä avautuu sinulle uusi toivo ja uusi alku. Sittenkin juuri tällaisia epäonnistuneita Jeesus tahtoo pitää lähellään ja tällaisia hän tahtoo käyttää. Koska se on kaikki armoa. 

Kuten Hoosean kirja sanoo, Herra tahtoo antaa meille viinitarhan, paikan, jossa saamme tehdä työtä ja olla hänen käytössään. Eteemme voi avautua aivan uusi tie ja uusi kutsumus. Saamme vastata Jumalan kutsuun kuin nuoruutemme päivinä. 

Jeesuksen pyhyyden edessä Pietarikin pelkäsi ja vapisi, kun tunsi niin kipeästi oman syntisyytensä. Kuitenkin hänellekin Jeesus puhui suloisesti, hän puhui ihania armon sanoja. Pietari sai kuulla sanat: Älä pelkää. Tästedes sinä saat saaliiksesi ihmisiä. Ja Pietari sai jättää kaiken ja lähteä seuraamaan Jeesusta - aivan armosta. 

Miten ihmeellinen on Jumalan armo! Me, jotka emme mitään häneltä ansaitse, saamme kaiken lahjana, armosta. Saamme tänäänkin uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen veressä. Saamme vastata hänen kutsuunsa, kun hän puhuu meille suloisesti ja johtaa siihen työhön, johon meistä ei ole - mutta johon hän meidät varustaa suuressa armossaan. 

Miten hän tahtookaan tuhlata meihin hyvyyttään ja rakkauttaan! Ja me saamme vain ihmetellä ja ottaa vastaan. Kiitos ja ylistys elävälle Jumalalle! 

Oi Jeesus, kuinka rakastaa 
niin paljon meitä jaksoit, 
kun armahtaen maailmaa 
sen syntivelan maksoit? 
Ja katso, aina päivittäin 
sen armon suuremmaksi näin 
ja kalliimmaksi ristin 
ja kalliimmaksi ristin. 

HL 400:4 
Martta Kaukomaa 

perjantai 27. elokuuta 2021

Taisteluja ulkoa ja sisältä



Makedoniaan tultuammekaan emme saaneet rauhaa vaan olimme kaikin tavoin ahdistettuja: ulkopäin taisteluja, sisältäpäin pelkoja. 

2. Kor. 7:5 

Sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon. 

1. Kor. 16:9 

Mutta Juudan heimo sanoi: "Kantajien voimat ehtyvät, ja soraläjiä on vielä paljon. Emme kykene saamaan muuria valmiiksi." 
  Vihollisemme taas sanoivat: "He eivät tiedä eivätkä huomaa mitään, ennen kuin jo olemme heidän keskellään. Silloin me tapamme heidät ja teemme lopun siitä työstä." 

Neh. 4:4-5 

Kun Jumala tekee työtään meissä  ja elämässämme, ja kun elämme armosta ja tahdomme seurata Jeesusta ja noudattaa Raamatun sanaa tai kun saamme armon olla Jumalan työtovereina tavalla tai toisella, sielunvihollinen ei pidä siitä. Se suuttuu, niin kuin Nehemian aikana eräät Tobia ja Sanballat pahastuivat kovin siitä, että oli tullut joku, joka tahtoi toimia israelilaisten parhaaksi (Neh. 2:10). Ja kun he sekä muut viholliset kuulivat, että Jerusalemin muurien korjaus edistyi, he suuttuivat silmittömästi (Neh. 4:1) ja tekivät liiton lähteäkseen taistelemaan Jerusalemia vastaan ja saattaakseen sen sekasortoon (Neh. 4:2). 

Niin meidänkin vihollisemme tekee parhaansa saattaakseen meidät sekasortoon, ja monesti on niin kuin sekä Paavali että Nehemian aikalaiset kokivat, että taisteluja tulee sekä sisältä että ulkoa päin. Paavalin sisäinen taistelu tuli pelkojen muodossa; Jerusalemin muurin rakentajilta puolestaan alkoivat voimat loppua ja he kokivat, etteivät millään pysty tekemään tätä työtä loppuun asti. 

Ja samaan aikaan, kun olemme itse aivan väsyneitä, peloissamme, masentuneita tai muuten sekasorron vallassa, myös vihollinen hyökkää ulkoapäin erilaisten olosuhteiden kautta. Tie tuntuu nousevan pystyyn, kun tulee ihmisten vastustusta, sairautta, rahan ja muiden resurssien puutetta tai ties mitä käytännön mahdottomuuksia. Tällä hetkellä koronapandemiakin on edelleen yksi sellainen ulkoapäin tuleva asia, joka tuntuu estävän monia suunnitelmia toteutumasta. 

Silloin kun Jumalalla on jotain tekeillä meidän elämässämme, ne sisäiset ja ulkoiset taistelut eivät kuitenkaan ole syy luovuttaa ja masentua. Vastustus ei ole välttämättä sen merkki, että tämä ei ole Jumalasta, vaan juuri silloinhan sitä vastustusta on luvassa aivan erityisesti, kun Jumala toimii. Senhän näemme Raamatun henkilöidenkin elämästä. Vaikka vastustajia oli paljon, Jumala itse oli avannut oven suureen ja hedelmälliseen työhön sekä Paavalille että Nehemialle. 

(Toki tietysti joskus myös Jumala itse nostaa tien pystyyn ja sulkee ovia edestämme, mutta siitä en tällä kertaa kirjoita.)

Tuossa Nehemian 4. luvussa kaikkien noiden vaikeuksien keskellä Jumala rohkaisi kansaa Nehemian sanojen kautta (jae 8): 

Älkää pelätkö heitä! Muistakaa, että Herra on suuri ja pelättävä. Taistelkaa... 

Sen jälkeen seuraavassa jakeessa kerrotaan: 

Kun vihollisemme saivat kuulla, että heidän juonensa oli paljastunut meille ja että Jumala oli tehnyt sen tyhjäksi, me kaikki palasimme takaisin muurille, jokainen omaan työhönsä. 

Jumala pystyy paljastamaan vihollisen juonet ja tekemään ne tyhjiksi. On niin kuin Nehemia sanoo jakeessa 14: 

Meidän Jumalamme sotii puolestamme. 

Esran ja Nehemian kirjat kertovat puhuttelevasti siitä, miten viholliset yrittivät pelotella Jumalan työhön johdatettuja ihmisiä ja estää heitä jatkamasta. Esran kirjassa kerrotaan siitäkin, miten työ oli keskeytyneenä pidemmän aikaa. Joskus jostain syystä Jumala sallii jopa tällaisen, vaikka kysymys on hänen työstään. Joskus lähetystyöntekijätkin joutuvat lähtemään jostain maasta, mutta silloinkaan Jumalan sanaa ei ole kahlehdittu (2. Tim. 2:9). Se voi jatkaa voittokulkuaan jopa suljetuissa maissa. 

Ja kertoopa Esran kirja senkin, että sitä keskeytynyttä työtä pystyttiin myöhemmin taas jatkamaan. Vihollinen ei pysty loputtomasti laittamaan kapuloita rattaisiin Jumalan työlle. Itse Herramme Jeesus on se, joka sanoo aina viimeisen sanan. 

Kaikkien taistelujen melskeessä on turvallista muistaa laulun Yksin en kulje sanat: 

Yksin en taistele; 
suurta on tietää se, 
yön kun mä ylläin nään myrskyävän. 

HL 464 
Aino Pekkarinen 

Jeesus on joka hetki meidän kanssamme, hän taistelee puolestamme. Saamme olla Voittajan puolella! 

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Asemalle jäänyt?

 

Niinhän se pessimistinen sanonta kuuluu, että meitä on niin moneen junaan, mutta minä olen jäänyt asemalle. Ajattelin jakaa muutamia ajatuksia, jotka tulivat mieleen omasta kommentistani, jonka kirjoitin Metsäntytön blogiin. 

Joskus sitä on asemalla ja oikeasti tietää, mihin junaan nousta, kuten sinä ihanana syksynä, jona otin tuon kuvan. Silloin oli johdatuksen makua vahvasti ilmassa, ja vielä vähän sen jälkeenkin. Sain siihen aikaan toteuttaa muutamia unelmia. 

Mutta sitten on niitäkin aikoja, että taas ollaan kyllä asemalla, ja onhan siellä junia lähdössä moneen suuntaan, ja sinuakin niihin hoputetaan nousemaan. Mutta ne suunnat tuntuvat niin kovin vääriltä. Ja se oikeaan suuntaan menevä juna on joko pahasti myöhässä (Jumalan aikataulut tuntien) - tai lieneekö sitä olemassakaan? Tällaisia epäilyksiä saattaa mieleen hiipiä. 

Lohdullista on se, että kyllä Raamatun henkilötkin joutuivat monesti odottamaan ja ihmettelemään. Itsellään Paavalilla oli sormi suussa johdatuksen suhteen, kun hän seuralaisineen yritti ensin mennä Aasiaan, mutta Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa siellä. Sitten he yrittivät mennä Bityniaan. Mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitäkään. 

Jo oli ihme juttu! Miksi tie nousi pystyyn joka suunnassa? Oliko sitä oikeaa suuntaa olemassakaan? 

Paavali jatkoi kuitenkin matkaa eteenpäin ja päätyi Trooaaseen, koska sinne ei sentään estetty menemästä. Johonkin suuntaan tie lopulta aukeni, kun vain kuljettiin uskossa eteenpäin. Ja siellä Trooaassa Jumala antoi sitten näyn ja kutsun: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä." (Apt. 16:9) Vihdoin Paavali tiesi, mihin oli oikeasti tarkoitus mennä, ja hän lähtikin heti matkaan. 

Johdatus avautuu usein askel askeleelta. Ja myös niin kuin Jeremian kirjassa sanotaan: 

Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Jer. 31:9 

Jumala johdattaa sitä, joka kulkee, on liikkeellä. Ja tietysti myös rukoilee. 

Mutta lohdutuksen sana kaikille niille, jotka ovat jähmettyneet paikalleen täysin neuvottomina. Kyllä Jumala aivan varmasti johdattaa myös sinua, joka et itse osaa ottaa ensimmäistäkään askelta. Istut vain asemalla ja katsot junia, mutta mikään niistä ei näytä oikealta. Eikä näytä olevan mitään tietä ulos sieltä asemalta.  

Kun Haagar ja Ismael aikoinaan harhailivat autiomaassa, heiltä loppui vesi, ja tilanne alkoi näyttää vaaralliselta. He kuolisivat janoon siellä autiomaan paahteessa. He heittäytyivät itkien maahan odottamaan kaiken loppua. Mutta silloin: 

Jumala avasi Haagarin silmät, niin että Haagar huomasi vesikaivon. Hän meni, täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda. 

1. Moos. 21:19 

Kun me itse olemme niin sokeita, ettemme näe ratkaisua ongelmaamme tai seuraavaa askelta, kyllä itse Kaikkivaltias Jumala voi avata meidänkin silmämme näkemään vastauksen. Ilmeisesti tuolla autiomaassakin oli se kaivo jo olemassa, aivan Haagarin ja Ismaelin lähellä, ja Jumalan tarvitsi vain avata Haagarin silmät näkemään se - ratkaisu heidän ongelmaansa. Jostain syystä Haagar ei ollut itse sitä nähnyt. Eikö Isämme voisi avata myös meidän silmiämme? Joskus mekin tulemme asioita yksin pähkäillessämme niin sokeiksi kaikille mahdollisille ulospääsyille. 

Ja kyllä se Jumalan tarkoittama juna tulee asemalle juuri oikealla hetkellä. Hän on ajoitusten mestari. Me emme yleensä jaksaisi odotella, mutta kun asiat ajallaan selviävät, silloin saamme ehkä nähdä, mitä kaikkea Jumala näkymättömissä valmisteli. Silloin saamme kiittää. 

maanantai 23. elokuuta 2021

Jumalan toimintatavat yllättävät


Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: "Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin ruumiisi paranee entiselleen, ja sinä puhdistut." 
  Silloin Naeman vihastui, lähti pois ja sanoi: "Minä ajattelin hänen edes tulevan luokseni, seisovan ja huutavan Herran, Jumalansa, nimeä, heiluttavan kättään sairaan paikan yllä ja näin poistavan spitaalin. 
  Eivätkö Damaskoksen virrat Abana ja Parpar ole parempia kuin kaikki Israelin vedet? Enkö voisi yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi." Sitten hän kääntyi ja lähti raivoissaan tiehensä. 

2. Kun. 5:10-12 

Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa äitinsä kohdusta asti. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotun Kauniinportin luo pyytämään almuja temppeliin meneviltä. 
  Kun hän näki, että Pietari ja Johannes aikoivat mennä temppeliin, hän pyysi heiltä almua. 
  Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja kävele!" 

Ap.t. 3:2-3,6 

Jeesus sylki maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi hänelle: "Mene peseytymään Siloan altaalle" - nimi merkitsee: lähetetty. Niin hän meni, peseytyi ja palasi näkevänä. 

Joh. 9:6-7 

Tässä oli nyt vähän pitkät tekstit heti alkuun. Eilen luterilaisissa jumalanpalveluksissa oli aiheena Jeesus, parantajamme, ja nämä kaikki olivat otteita eilen kirkossa luetuista teksteistä. Vaikka ne puhuvat paranemisesta, itse en aio keskittyä ensisijaisesti paranemiseen, vaan yleensä siihen, miten Jumala toimii. Mutta tietysti parantaminenkin on yksi osa hänen toimintaansa. 

Näillä kolmella kohdalla on nimittäin yksi yhdistävä tekijä. Jumala toimi aina toisin kuin ihmiset odottivat. 

Naeman loukkaantui, kun hän oli luullut, että profeetta Elisa suorittaisi parantamisen jollain tietyllä, hänen odottamallaan tavalla. Kun toimintatapa olikin aivan toinen, vähältä piti, ettei Naeman jäänyt kokonaan ilman apua, kun hän aikoi häipyä paikalta raivostuneena. Onneksi hänen palvelijansa saivat puhuttua hänelle järkeä, ja niin hän suostui Jumalan suunnitelmaan ja sai kokea kaipaamansa paranemisen. 

Rampa kerjäläinen oli puolestaan ollut rampa jo äitinsä kohdusta asti, eli todella kauan, koska oli jo aikuinen mies. Hän ei osannut odottaa mitään muutosta elämäänsä. Niinpä hän toivoi Pietarilta ja Johannekseltakin vain almua. Mies odotti, että se sama kerjääminen ja almujen varassa eläminen jatkuisi hänen elämänsä loppuun asti. 

Hänetkin Jumala yllätti toimimalla aivan toisin. Mies ei saanutkaan enää almuja, vaan hän sai terveyden! Nyt hän olisi työkykyinen ja voisi aivan itse ansaita elatuksensa. Jumala ei antanut rahaa, vaan jotain vielä paljon parempaa. Mikä ihana uusi elämä miehelle alkoi, hänelle, joka ei osannut odottaa, että mikään koskaan muuttuisi. 

Ja vielä sokea mies (jo syntymästään saakka hänkin oli ollut sokea), jonka Jeesus kohtasi eilisessä evankeliumitekstissä. Myös hänen kohdallaan Jeesus toimi täysin yllättävällä, erikoisella, suorastaan oudolla tavalla. Jeesus sylki maahan ja teki siitä tahnan, jota siveli miehen silmiin. Mitään tuollaista mies ei taatusti ollut odottanut. 

Juuri eilen minullekin olisi muuten kelvannut se Jeesuksen syljestä tehty tahna. Toisessa silmässäni on ollut viime aikoina vikaa, joka alkoi tuntua eilen jo aika ikävältä. Kiukuttelin Jumalalle, että eikö hän nyt kerrankin voisi laittaa jotain tahnaa minunkin silmiini, ettei tarvitse koko ajan juosta lääkärissä mitä typerimpien vaivojen takia. No, onneksi sain sitten apua siihen silmään ihan niistä aineista, joita minulla jo valmiiksi on kotona kroonisten silmävaivojeni hoitoon. Mutta olisi se Jeesuksen tahnakin kelvannut. 

Mutta takaisin asiaan! Näinhän se meidänkin elämässämme menee, että odotamme Jumalan tekevän asiat tietyllä tavalla ja tietyllä ajallakin. Mutta uudestaan ja uudestaan omat kuvitelmamme sortuvat, kun hän toimiikin aivan toisin. Joskus petymme, masennumme tai jopa suutumme, kuten Naeman. Joskus taas saamme yllättyä iloisesti. 

Mutta silloinkin kun Jumala toimii toisin, hän kuitenkin toimii. Se on varma asia. Joskus se toiminta ei vain meidän silmiimme näy ennen kuin ehkä aikojen kuluttua. Ja voipa olla noinkin kuin Naemanilla, että vaikka hän pettyi ja häneltä kerrassaan meni hermo, sitten hän kuitenkin sai aivan ihanan ja ihmeellisen avun. Se vain tuli eri tavalla kuin hän odotti. 

Ollaan siis avoimia Jumalan toiminnalle. Silloinkin kun emme ymmärrä sitä, ehkä apu on sittenkin tulossa jossain muodossa. Tulipa se sitten kuinka oudon näköisessä paketissa tahansa. Jumala tietää, milloin ja miten hän aikoo toimia. Me saamme luottaa, että olemme rakastavan taivaallisen Isämme hyvissä käsissä silloinkin, kun emme ehkä ymmärrä mistään mitään. Hän tietää, mikä meille on parasta - ja hän tahtoo meidän parastamme.

Suokoon hän meille myös niitä iloisia yllätyksiään! 

Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra, sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. 

Jes. 55:8-9 

Herra on jo mennyt sinun edelläsi

Tulevaisuutta tässäkin. Herra on jo siellä ensi talven laduilla.  Silloin Debora sanoi Baarakille: "Nouse, sillä tämä on se päivä, jona...