Luin kirjaa, jossa puhuttiin siitä, miten Jumalalla on aina olemassa mutta. Meille voi tapahtua pahoja asioita ja elämässä voi olla raskaita vaiheita, mutta Jumala voi lopulta kääntää tavalla tai toisella siunaukseksi pahimmatkin ahdistuksen ajat. Raamatussakin on monia henkilöitä, joita Jumala lopulta siunasi vuosien tai vuosikymmenien erämaavaiheiden, vaikeuksien ja koetusten jälkeen.
Ajattelin jakaa täällä blogissakin muutamia Raamatun mutta Jumala -kohtia.
Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu.
Hepr. 12:11
Totisesti sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet puhdistanut meitä, niin kuin hopea puhdistetaan sulattamalla. Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman lanteillemme. Sinä panit ihmiset ajamaan päämme yli. Me jouduimme tuleen ja veteen, mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
Ps. 66:10-12
Te tosin aioitte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi tehdäkseen sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitääkseen hengissä paljon kansaa.
1. Moos. 50:20
Käytin tässä Raamattu kansalle -käännöstä, mutta seuraavien jakeiden mutta-sanat näkyvät näköjään vain vanhassa käännöksessä:
Ja Joosef vietiin Egyptiin, ja Potifar, egyptiläinen mies, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet. Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa... Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään. Niin Joosef saavutti hänen suosionsa... Herra siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden...
1. Moos. 39. luvun alusta
Ja Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vangit säilytettiin; ja hän jäi siihen vankilaan. Mutta Herra oli Joosefin kanssa ja soi hänen saavuttaa suosiota ja päästä vankilan päällikön armoihin.
1. Moos. 39:20-21
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Room. 8:28
Vielä yksi jae, jossa ei ole mutta-sanaa, mutta samaa ajatusta siinäkin on. Kun kuningas Hiskia oli ollut kuolemaisillaan, mutta parani sairaudestaan ja sai jatkoaikaa, hän kirjoitti laulun, jossa on mm. tämä jae:
Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.
Jes. 38:17
Otin senkin vanhasta käännöksestä. Vuoden 1992 käännöksessä Hiskia sanoo:
Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni.
Onneksi on olemassa Jumalan mutta!