tiistai 11. tammikuuta 2022

Jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi


Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä. 

Ps. 63:7 

Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin, hellittämättä. Kukaan muu ei voi minua lohduttaa. 

Ps. 77:3 

Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? 

Luuk. 18:7 

Vähän aikaa sitten törmäsin parin päivän sisällä neljään eri jakeeseen, joissa puhuttiin yöstä. Tässä ensin niistä kolme - sekä muutama ajatus. 

Kyllä todella Jumala on ollut mielessä monena yön hetkenä, aina unettomuuden vaivatessa. Silloinhan mieleen tulevat kaikki ongelmat ja kaikki ne samat vanhat kysymykset, joita mieli pyörittää uudestaan ja uudestaan. Siinä sitä kyselee Jumalalta taas kerran niitä samoja asioita: Miten? Miksi? Milloin? Kuinka kauan? Välitätkö yhtään? Teetkö joskus jotain? Ja samat rukoukset huutaa hänen puoleensa. Silloin sitä todella päivin ja öin huutaa Jumalaa avukseen. 

Arvoitukseksi jää monesti tuo lupaus, ettei Jumala viivytä apuaan. Useinhan rukousvastaukset viipyvät vuosienkin ajan. Jumalalle tuhat vuottakin on kyllä kuin yksi päivä, joten hänen näkökulmastaan mikään ei tietenkään ole viivyttelemistä. Mutta meille ihmisille taas voi joskus yksi päiväkin olla kuin tuhat vuotta, joten kyllä siinä kärsivällisyyttä koetellaan. 

Mutta kyllä sitä hyvän Isämme apuakin saa kokea. Aina emme arjen pienissä asioissa ehkä edes tajua, miten meitä autettiin tai vaikka varjeltiin jossain tilanteessa. Ja joskus voi saada näkyviä rukousvastauksia nopeankin tuntuisesti. Tähän loppuun otan viimeisen yöaiheisen jakeen, johon myös törmäsin, ja pian se jo alkoikin toteutua omalla kohdallani, kiitos Herralle! Vuoden 1992 käännöksen mukaan (josta kaikki tämän postauksen jakeet ovat) siinä sanotaan ihanasti: 

Minä annan maahanne rauhan, ja te saatte nukkua yönne minkään häiritsemättä. 

3. Moos. 26:6

Minussahan on jo pitemmän aikaa ollut se paha vika, että reagoin sydämen rytmihäiriöillä ahdistaviin tunteisiin, useimmiten pelkoihin. Pahimmin sydän hakkaa öisin, eikä siinä aina lääkityskään tahdo auttaa, että saisi nukutuksi. Yksi iso pelko oli vaivannut minua tässä talven mittaan, pahentanut rytmihäiriöitä ja vienyt siten uneni. 

Mutta kun olin lukenut tuon jakeen, ei tainnut mennä kuin päivä tai pari, niin Jumala antoi minulle sellaista rohkaisua, joka vapautti minut siitä pelosta. Edellinen sellainen rohkaisu oli tehonnut puoleksi vuodeksi, mutta nyt se vanha pelko oli palannut, ja tarvitsin taas uutta rohkaisua samassa asiassa. Ja ihana taivaallinen Isämme halusi taas hoitaa minua siihen liittyen. Nyt sydän ei ole hakannut öisin ainakaan sen asian takia, kerran yhden toisen asian takia kyllä. Ja onhan noita muitakin syitä unettomuuteen, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta on ihanaa, kun ainakin yksi asia on toistaiseksi helpottanut. On ollut ihanan sikeitä yöunia, vaikka joinain öinä saatan jonkun muun syyn takia olla uneton. 

Tässä nähdään kuitenkin, että Jumala voi aivan oikeasti tehdä sitä, mitä Ps. 34:5 lupaa: 

Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. 

Minua nyt ei ole kaikesta pelosta vapautettu, mutta jostain edes - siitä kaikkein isoimmasta pelosta. Näin Herra voi meitä auttaa ja hoitaa mitä erilaisimmissa tilanteissa. Hän voi antaa meille turvallisuudentunnetta ja mitä ikinä tarvitsemmekaan. Hänen puoleensa saamme kääntyä pienissä ja isoissa asioissa, häntä saamme huutaa avuksemme päivin ja öin. 

perjantai 7. tammikuuta 2022

Kun on turva Jumalassa


Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! 

Luuk. 12:24 

Yhtenä päivänä, kun luin tuota Luukkaan evankeliumin lukua, kiinnitin huomiota siihen, että Jeesushan puhui tuosta murehtimisesta ja Jumalan huolenpidosta aivan tietyssä asiayhteydessä. Eräs mies oli juuri pyytänyt Jeesusta auttamaan, että hän saisi osansa perinnöstä. Se perinnön saaminen auttaisi miestä kokemaan olonsa turvalliseksi, kun olisi pahan päivän varaa. Voisi olla huoleton, ei tarvitsisi murehtia. 

Silloin Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta miehestä. Tuolla miehellä kyllä oli millä mällätä, joten hänellä oli mihin luottaa inhimillisesti, mutta hän päätti vielä maksimoida sen kaiken. Hänpä rakentaisi isommat varastot ja kokoaisi niihin kaiken viljansa ja omaisuutensa, ja sitten hän voisi vain nautiskella. Jeesus kuitenkin kertoi, että miehen kävi ikuisuutta ajatellen huonosti, koska hänellä ei ollut rikkautta Jumalan luona. 

Tuo vertauksen mies sanoi: 

Sitten sanon itselleni: Sieluni, nyt sinulla on varastossa paljon hyvää moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo ja iloitse! 

Luuk. 12:19 

Mekin olemme helposti niin kuin tuo Jeesuksen kohtaama mies ja tuo vertauksen mies. Ajattelemme, että kunpa vain saisi perinnön, lottovoiton tai jotain muuta vastaavaa, mikä turvaisi elämämme moneksi vuodeksi eteenpäin. Kun vain olisi muhkea pankkitili ja isot varastot täynnä kaikkea hyvää. Sitten voisi tuntea olonsa turvalliseksi, olla huoleton ja nauttia elämästään. Ei tarvitsisi murehtia. 

Tuossa edellä kerrotussa tilanteessa Jeesus sitten alkoi opettaa: 

Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. 
  Onhan henki enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. 
  Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! 
  Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? 
  Jos siis ette pysty näinkään vähäiseen asiaan, mitä te muusta murehditte? 
  Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. 
  Jos siis Jumala näin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla mutta huomenna joutuu uuniin, kuinka paljon ennemmin hän pukee teidät, te vähäuskoiset! 
  Älkää siis etsikö, mitä söisitte tai joisitte, älkääkä murehtiko. 
  Näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat. Teidän Isänne kyllä tietää, että te näitä tarvitsette. 
  Etsikää hänen valtakuntaansa, niin teille annetaan lisäksi myös nämä. 

Ja muutamaa jaetta myöhemmin Jeesus vielä jatkaa: 

Missä on teidän aarteenne, siellä on teidän sydämenne. 

Tuleeko meidän turvallisuudentunteemme siis perinnöistä, lottovoitoista, korkeista palkoista, muhkeista pankkitileistä ja isoista varastoista pullollaan kaikkea hyvää? Vai tuleeko se siitä, että meillä on Isä, joka kyllä näkee tarpeemme ja päivä kerrallaan pitää meistä huolen? Vaikka sitten palkka olisi pieni tai sitä ei olisi ollenkaan. Mihin panemme luottamuksemme? 

Taas kerran saamme opetella katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Jos Isämme huolehtii niistä, eikö hän pitäisi huolen myös meistä? Etsitään ensin hänen valtakuntaansa ja kerätään aarteita taivaaseen, niin kyllä se kaikki muukin jotenkin järjestyy. Päivä kerrallaan. Isän taskuun, Pojan laskuun! 

tiistai 28. joulukuuta 2021

Siinä on rakkaus

 

Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua minun sieluni janoaa, sinua kaipaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. 

Ps. 63:2 

Joskus kun lukee tuollaisia jakeita Raamatusta, niihin on helppo eläytyä. Mutta voihan ihminen olla sellaisessakin hengellisessä kuivuudessa, ettei osaa tai jaksa edes janota ja kaivata Jumalaa. Tulee syyllinen olo, kun kaipaakin enemmän hänen siunauksiaan, lahjojaan ja rukousvastauksiaan kuin häntä itseään, hänen läheisyyttään. Niin oman navan ja omien tarpeiden ympärille elämä voi keskittyä. Kaukana ovat monesti pyhät ja hurskaat tunnelmat. 

Isämme onneksi välittää niistä meidän tarpeistamme ja rukousaiheistammekin. Hän myös tietää, millaista tekoa me olemme, ja silti hän rakastaa meitä. Herra tietää, miten syntisyytemme on saastuttanut senkin, mikä on parasta meissä, meidän hurskautemmekin: 

Kaikista meistä on tullut kuin saastaa ja kaikki meidän vanhurskautemme on kuin tahrainen vaate. Kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli. 

Jes. 64:5 

Juuri tällaisia syntisiä Taivaan Isä armahtaa: 

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät. Sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme; hän muistaa, että olemme tomua. 

Ps. 103:12-14 

Onneksi tässä uskonelämässä ei ole kysymys siitä, miten paljon omasta sydämestä löytyy rakkautta, hurskautta ja hartautta. Vaan: 

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 

1. Joh. 4:10 

Ei tarvitse kaivella, mitä oman puseron alta löytyy, vaan saa katsoa Jeesukseen, hänen armoonsa ja rakkauteensa. Toinen vastaava kohta on Joh. 15:16: 

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät sitä varten, että menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi ja että Isä antaisi teille, mitä sitten anottekin häneltä minun nimessäni. 

Tärkeintä ei ole meidän oma valintamme, omat tekomme, oma rakkautemme, vaan se, että Jeesus itse valitsi meidät. Ja hän teki sen, vaikka tiesi jo etukäteen kaiken rakkaudettomuutemme, itsekeskeisyytemme, syntimme ja epäonnistumisemme. Sittenkin hän valitsi, sittenkin hän rakasti - ja rakastaa yhä edelleen. Jeesukselle me olemme rakkaita ja kallisarvoisia, ja hänen armonsa pukee meidät puhtaan valkoiseen pukuun joka päivä uudestaan. Syntimme on peitetty ja heitetty meren syvyyteen, josta onkiminen on kielletty! 

Ja sen kuivan ja nääntyvän maan Herra voi muuttaa lähteitten maaksi. Hän voi tehdä tien autiomaahan ja joen kuivuuden keskelle. Jeesus itse antaa meille sen rakkauden, Hengen palon ja innon, jota meillä ei omasta takaa ole. Hän on kaiken rakkauden lähde. 

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Olosuhteista huolimatta


Poden monesti unettomuutta, ja tietysti juuri tänään, kun olin aikonut siivota talon joulukuntoon, heräsin jo kello 2.40. En tiedä saanko tänään aikaan mitään. No, onhan vielä huominen, mutta olin kyllä aikonut aatonaattona hiukan keventää ennen aaton ja joulunpyhien hässäköitä. 

Minullehan ei olisi väliä, vaikka tekisin hiukan kevyemmänkin siivouksen. Mutta tuntuu, että kaikilla muilla paitsi minulla (myös uskovaisilla) on joku pakkomielle joulun ulkoisista puitteista, joiden pitää olla joka tavalla hirveän täydelliset. Ei tule sydämeenkään joulua, jos ei kaikki ole ulkoisesti juuri niin kuin pitää. Ja jos ei vietä joulua yksin, niin täytyy vain kiltisti suoriutua kaikesta toisten toivomusten toteuttamisesta, vaikka itse haluaisi keskittyä joulun sanomaan. Ainakin meillä joulut ovat myös niin kiireisiä, ettei sellaista "Jeesus-lapsi syntyy sydämeen" -tyyppistä joulua edes ehdi tulla. Kyllä siinä joulun päivänsankari on melko lailla sivuosassa. Vasta joulun jälkeen ehtii häntäkin taas ajatella. 

Taas tulee mieleen se, mitä kirjoitin täällä viime joulun alla otsikolla Kaaoksenkin keskelle Jeesus tulee. Jeesus itse syntyi hämärään, haisevaan ja sotkuiseen eläinten suojaan, mutta silti meille ei tule joulu, jos kaikki ei ole luksusta ja viimeisen päälle. 

Mutta olivatpa meidän ulkoiset tai sisäiset olosuhteemme jouluna millaiset tahansa, vaikka koti olisi sotkuinen, sydän rikki ja kaikki muutenkin rempallaan ja omasta tai toisten mielestä joulu olisi pilalla, niin itse joulun sankari Jeesus tahtoo tänäkin jouluna elää meidän sydämissämme. Kun meillä on hänet, meillä on kaikki, menivätpä tietyt kolme päivää vuodesta hyvin tai huonosti. Ja kun meillä on Jeesus, silloin sydämessä on ihan tarpeeksi joulua, vaikka meillä ei olisi jotain tiettyä fiilistä, jota niin hirveästi tavoittelemme tähän aikaan vuodesta. 

Siunausta ja Jeesuksen läsnäoloa jouluusi! 

torstai 16. joulukuuta 2021

Sotkuiset elämän langat


Olen näköjään postaillut nyt noin kuukauden välein. Täällä ollaan vaihteeksi. Tässä muutama viikko sitten kaivoin esiin pienen muovipussin, jossa minulla on vuosien ajan ollut sekalainen valikoima erivärisiä lankarullia. Ne olivat ajan mittaan sotkeutuneet jonkin verran toisiinsa. Mutta nyt kun en ollut vuosiin edes käyttänyt niitä ja avasin pussin, langat olivat menneet entistä pahemmin sekaisin. Se oli jo sellainen sekasotku, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin heittää kaikki roskiin. 

Tuollainen sekasotku meidän elämämmekin voi joskus olla. Niistä elämän langoista ei pieni ihminen ota selvää, missä oikein mennään, miten tässä näin kävi ja miten nämä umpisolmut saataisiin auki. Vieläkö tästä joskus päästään selville vesille ja helpottaako tämä tilanne joskus? 

Jumalalle ne meidän sekaisin menneet lankamme eivät onneksi ole mahdottomia selvittää. Hänen ei tarvitse luovuttaa ja heittää kaikkea roskiin, niin kuin minä tein. Meistä voi näyttää, ettei edes Jumala voi enää tehdä näille asioille mitään. Mutta sittenkin hän voi. 

Markuksen evankeliumin 9. luvussa kerrotaan isästä, joka oli epätoivoinen, kun hänen poikansa oli niin vaikeasti riivattu, eivätkä edes opetuslapset voineet auttaa poikaa. Silloin mies kääntyi Jeesuksen puoleen ja sanoi: 

Mutta jos sinä voit jotakin, niin auta ja armahda meitä! 

Ja Jeesus vastasi: 

Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. 

Silloin mies pyysi Jeesusta auttamaan häntä hänen epäuskossaan. Hänen oma uskonsa ei riittänyt siihen, että mikään voisi muuttua. Mutta Jeesus todella auttoi ja armahti, kun hän paransi miehen pojan. 

Jos emme tällä hetkellä ota selvää elämämme sekaisesta lankavyyhdistä, saamme muistaa sen, mitä Maija-Liisa Heiskanen sanoo kirjassa Aamun sana

Jos katselet taideteosta läheltä, näet vain yksityiskohtia. Vasta kun siirryt kauemmas, näet kokonaisuuksia. 
  Älä hätäänny, lapseni, jos et ymmärrä tänään kaikkea, huomenna näet jo enemmän. 

Ajallaan Jumala voi tehdä tästäkin sekasotkusta jotain kaunista. Ehkä hänellä on taideteoksen työmaa kesken sinun elämässäsi, ja keskeneräiset työmaat voivat olla sekaisia paikkoja. Mutta jotain uutta siitä on koko ajan syntymässä. Toivoa on! 

Mitä minä teen, sitä sinä et nyt käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät. 

Joh. 13:7 

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut. 

Room. 8:28 

lauantai 13. marraskuuta 2021

Mahdottomuuksien vuoret

 

Minä nostan silmäni vuoria kohti - mistä minulle tulee apu? Apu minulle tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta. 

Ps. 121:1-2 

Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: "Siirry täältä tuonne", ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta. 

Matt. 17:20 

Usein eivät vuoret siirry eikä maa järise. Elämässä on paljon arkea ja vaikeuksien kestämistä; Jumala kasvattaa ja koettelee meitä. Ja vetää meitä lähelleen, koska liian helppo elämä vie helposti kauas hänestä, kun ihminen alkaa ajatella, että tässähän sitä pärjätään ilman Jumalaakin. 

Mutta se ei tarkoita, ettei mitään hyvää koskaan tapahtuisi ja etteivät mitkään mahdottomuuksien vuoret koskaan siirtyisi. Rukousvastauksiakin tulee, ja jopa ihmeellisiä asioita voi joskus tapahtua, kun Jumala alkaa toimia. 

Kuitenkin kun me luemme noita Jeesuksen sanoja sinapinsiemenen kokoisesta uskosta, joka siirtää vuoria, meitä alkaa lähinnä masentaa. Kun se sinapinsiemen kuuluu olevan kooltaan tosi pieni ja vaatimaton, minulla ei siis ole edes sen vertaa uskoa, kun vuoret eivät siirry ja kun kaikki on aivan selvästi mahdotonta. 

Mutta jos kerran ne vuoret voivat siirtyä noin minimaalisen pienellä uskolla, ehkä se tarkoittaakin sitä, että asioita voi tapahtua meidän olemattomasta uskostammekin huolimatta. Koska ratkaisevaa ei ole uskon määrä, vaan sen kohde. Että lopulta se on Jumala, joka ne asiat tekee, emme me. Me saamme vain katsella ja ihmetellä sitä, mitä taivaallinen Isä suuressa armossaan tekee meidän ja läheistemme elämässä. 

Itsekin olen silloin tällöin saanut katsoa ja ihmetellä, kun Jumala on todella tehnyt jotain sellaista ihmeellistä, mihin minun uskoni ei olisi koskaan riittänyt. Hän on suuri ja kaikkivaltias, hän voi, hänelle ei mikään ole mahdotonta, ei edes sinun elämässäsi! Kuinka pieneksi ja avuttomaksi sitten tunnetkin itsesi niiden suurten mahdottomuuksien vuorten edessä. 

Silloin kun meidän Herramme tarttuu toimeen, alkaa todella tapahtua, kuten psalmissa 18 kerrotaan: 

Ahdistuksessani minä huusin Herraa, huusin avuksi Jumalaani. Hän kuuli temppelistään minun ääneni, huutoni tuli hänen eteensä ja kantautui hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät. Ne horjuivat, koska hän vihastui... Hän taivutti taivaat ja astui alas... 

Ja vähän myöhemmin sama psalmi jatkaa: 

Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä. Hän pelasti minut väkevältä viholliseltani, vihamiehiltäni, sillä he olivat minua vahvempia. He nousivat minua vastaan hätäni päivänä, mutta Herra oli minun tukenani. Hän toi minut avaraan paikkaan. Hän pelasti minut, sillä hän on mieltynyt minuun. 

Niin me saamme turvallisesti nostaa silmämme vuoria kohti, koska apu meille tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan - Herralta, jolle on kaikki mahdollista, vaikka me itse emme pystyisi tekemään niille elämämme mahdottomuuksille yhtään mitään. 

P. S. Joskus minulle avautuu Raamatusta koko ajan jotain jaettavaa, joskus taas ei avaudu pitkään aikaan mitään. Siksi nytkin täällä on ollut pitkään hiljaista. Toki tämä blogi on muutenkin minulle vähän sivuharrastus enkä aina tiedä, kannattaako täällä edes roikkua, mutta nyt kun tuli jaettavaa, niin poikkesinpa täällä taas. Mitä kuvaan tulee, minulla ei ole digiaikana otettuja kuvia vuorista, mutta tuossapa edes tuollainen Aavasaksalta otettu kuva. 

tiistai 12. lokakuuta 2021

Herra on jo mennyt sinun edelläsi

Tulevaisuutta tässäkin. Herra on
jo siellä ensi talven laduilla. 

Silloin Debora sanoi Baarakille: "Nouse, sillä tämä on se päivä, jona Herra antaa Siiseran sinun käsiisi. Etkö tiedä, että Herra on jo mennyt sinun edelläsi!" 

Tuom. 4:14 

Emme useinkaan ymmärrä, mitä Jumalalla on tekeillä meidän elämässämme juuri nyt, puhumattakaan siitä, mitä hän aikoo tulevaisuudessa tehdä. Miten hän aikoo ratkaista tämän asian, mihin suuntaan kääntää tämän tilanteen? Olemme suurena kysymysmerkkinä tapahtumien tai sitten tapahtumattomuuden edessä. 

Joskus kun Herra sitten alkaa toimia ja vastata rukouksiin, voi sitten tulla sellainenkin tapahtumien vyöry, ettei pieni ihminen edelleenkään ymmärrä eikä meinaa pysyä vauhdissa mukana. 

Mutta mikä ikinä onkaan tilanteemme juuri nyt, olipa se hiljaisuutta tai tapahtumien vyöryä, lohdullista on tietää, että Herra on jo mennyt meidän edellämme sinne tuntemattomaan huomiseen. Tuosta Tuomarien kirjan jakeesta tulee mieleen tuttu sanonta: Älä pelkää huomista, Jumala on jo siellä! Hän on todella mennyt edellämme valmistamaan meille sen huomisen, järjestämään asiat, avaamaan tien eteenpäin. Hän tietää, mikä meille on parasta, ja osaa myös kääntää kaiken parhain päin, nekin sekavat tilanteet, joista emme juuri nyt ymmärrä yhtään mitään. 

Kun lähdemme tähänkin uuteen päivään, saamme muistaa nämä sanat: Etkö tiedä, että Herra on jo mennyt sinun edelläsi! Hän on jo siellä, ja hänellä on tulevatkin tilanteet täysin hallinnassa. Saamme tänäänkin levätä Isän turvallisilla käsivarsilla. Samoin huomenna, sinä nyt vielä niin tuntemattomana päivänä, sitten kun se tulee. 

Eteenpäin en nähdä saata, 
mutta silti pelkää en. 
Herra, jolle käden annoin, 
tuntee myös mun huomisen. 

Sanat Ira Stanphill, suom. Tytti Träff 

Jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi

Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä.  Ps. 63:7  Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurott...