Jes. 42:3
Jos meidän sisällämme lepattaa vain pieni, arka uskon liekki tai jos toivon kynttilä jaksaa palaa vain heikosti, ei Jeesus sitä sammuta. Hän ei ole niin kuin jotkut ihmiset, joille kelpaa vain suuri ja varma usko tai vain vahvat ja onnistuneet uskovaiset. Jeesus on lähellä heikkoa ja murtunutta. Eikä hän lyö lyötyä niin kuin ihmiset usein tekevät. Hän ei muserra särjettyä.
Jeesushan on tullut tuomaan juuri valoa ja toivoa maailmaan. Hänellä on meitä kohtaan rauhan, ei tuhon ajatukset. Hän tahtoo vahvistaa sitä heikkoa uskon ja toivon liekkiä sisällämme; hän tahtoo antaa tulevaisuuden ja toivon.
Abrahamkin toivoi, vaikka ei toivoa ollut (Room. 4.). Ja Jaakko Löytty laulaa:
Vielä mä toivon, vaikkei täällä
toivoa olis ollenkaan.
Tarraudun käteen Vapahtajan.
Käy, Herra, meitä siunaamaan.
Toisessa laulussa Jumalan antamasta toivosta ihan riemuitaan:
Voi mikä riemu, kun itse Jumala toivoa tuhlaa taas meihin toivottomiin!
Itse olen viime aikoina ollut väsynyt ja tyhjää täynnä, eikä ole ollut mitään sanottavaa täällä blogissa. Tämän verran tuli tänään mieleen, kun Raamatun äärellä lukuvuorossa olivat Jes. 42 ja Room. 4.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
Virsi 600:3
sanat Dietrich Bonhoeffer, suom. Anna-Maija Raittila
Minusta tuo juuri on niin lohdullista, että me savuttavat, käryttävät, levottomasti ja heikosti palavat, saamme kuitenkin palaa, ettei meitä sammuteta, vaan hoidetaan tulta niin, että sen liekki kirkastuu. Siunausta sinun päivääsi Minna!
VastaaPoistaNiin, se on ihanaa miten armollisesti Jeesus meitä kohtaa ihan tällaisina kuin olemme ja hoitaa meitä heikkoja ja huonoja. Siunausta sinunkin päivääsi!
PoistaTuo Raamatunjae on niin rohkaiseva,ettei särjettyä ruokoa muserreta jaja heikkoa liekkiäei sammuteta,se tuo lohtua ja toivoa monesti omassa elämässäni.
VastaaPoistaSe on kyllä tosi ihana ja lohdullinen jae!
Poista