tiistai 29. syyskuuta 2020

Maata näkyvissä

 

Tämän kuun alussa kirjoitin jo jotain - otsikolla Vaikka tähtitaivas pimentyisi - siitä myrskystä, johon Paavali joutui merimatkallaan Roomaan. Tässä hiukan lisää aiheesta. Ap.t. 27:13-15 kertoo, miten kaikki alkoi: 

Kun etelätuuli alkoi hiljakseen puhaltaa, he luulivat suunnitelmansa onnistuvan, nostivat ankkurin ja purjehtivat aivan läheltä Kreetaa. 
  Mutta ennen pitkää saaren yli syöksyi raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. 
  Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta vastatuuleen, me annoimme periksi ja jouduimme tuuliajolle. 

Ja niin myrsky alkoi riehua ja ahdistaa heitä. Ja se kesti ja kesti. 

Meillekin käy joskus noin, että suotuisat tuulet tuntuvat puhaltavan ja luulemme suunnitelmiemme onnistuvan - mutta sitten tuleekin raju myrsky ja sekoittaa kaiken. Joudumme ehkä ihan tuuliajolle. Ja löydämme itsemme siltä paikalta, josta kirjoitin viimeksi: ettei enää aurinkoa eikä tähtiäkään näy moneen päivään, ja menetämme kaiken toivon. 

Paavali kuitenkin rohkaisi matkakumppaneitaan kertomalla millaisen sanoman hän oli saanut Jumalalta edellisenä yönä. Vain laiva tuhoutuisi, mutta yksikään matkalaisista ei menettäisi henkeään. Jumala oli tarkoittanut, että Paavali pääsisi perille Roomaan asti, ja hän myös piti omastaan huolen. Niin Paavali saattoi sanoa: 

Olkaa siis rohkealla mielellä, miehet! Minulla on sellainen usko Jumalaan, että tapahtuu niin kuin minulle on puhuttu. 
  Mutta jollekin saarelle meidän täytyy ajautua. 

Ja niin myös kävi. Merellä oli ajelehdittu jo kaksi pitkää viikkoa, kun yllättäen oli maata näkyvissä: 

Oli jo neljästoista yö ajelehtiessamme Adrianmerellä, kun merimiehistä alkoi keskiyön aikaan tuntua, että lähestyttiin maata. 

Laiva haaksirikkoutui Maltan saarelle, ja myrskyävän meren pyörityksessä olleet matkalaiset saivat lujaa maata jalkojensa alle. He viettivät saarella kolme kuukautta ennen kuin matka jatkui. Tuossa Maltan kokemuksessa minua puhuttelee se, millaista hyvän Jumalan huolenpitoa he saivat siellä kokea: 

Saaren kanta-asukkaat osoittivat meille harvinaisen suurta ystävällisyyttä. Ap.t. 28:2 

Hän (saaren johtava mies Publius) otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti vierainaan kolme päivää. Ap.t. 28:7 

Saarelaiset osoittivat meille monin tavoin kunnioitusta, ja kun lähdimme merelle, he antoivat mukaamme, mitä tarvitsimme. Ap.t. 28:10 

Ehkä mekin saamme kokea, että myrskyn keskeltä tulee maata näkyviin ja saamme lujan pohjan jalkojemme alle. Ja vaikka emme saisi heti jatkaa matkaa kohti päämääräämme, Jumala voi antaa siinä pysähdyspaikassa sellaisen Maltan kokemuksen, jossa meistä ja tarpeistamme pidetään hyvää huolta. Mitä se itse kunkin kohdalla käytännössä tarkoittaakin. 

Rakastava Isämme tietää kaikki tarpeemme. Hänen hyvyytensä ja rakkautensa ympäröivät meitä jokaisena elämämme päivänä. Hän voi viedä meitä vihreille niityille ja virvoittavien vesien ääreen ja kattaa meille pöydän vihollisen silmien eteen. Hän voi tehdä sen sielläkin, mihin olemme haaksirikkoutuneet elämämme myrskyn keskeltä. Hän voi antaa siellä meille lepotauon ennen kuin matka taas jatkuu. 

Rukoukseni on, että juuri sinä myrskyn piiskaama saisit kokea jotain tällaista omassa elämässäsi. Ole siunattu! 

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. 
  Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. 
  Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan. 

Ps. 40:2-4 

Käytin tässä Raamattu kansalle -käännöstä, mutta vuoden 1992 käännös sanoo: 

Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ahdingossa, mutta ei umpikujassa

  Jumala oli ihmeellisesti johdattanut israelilaiset vapauteen Egyptin orjuudesta ja kohti luvattua maata. Mutta Jumalan johdatus ei tarkoit...