tiistai 27. lokakuuta 2020

Kuinka monta puhelua Jumalalla on jonossa?

 


Yritin soittaa terveyskeskuksen ajanvaraukseen melko kiireellisestä asiasta. Mutta siellä oli tavallistakin enemmän soittajia linjoilla: kuulemma 30 puhelua oli jonossa ennen minua. Ei täällä yleensä niin paljoa ole. Viimeksi minusta oli paljon, kun oli kuusi puhelua ennen minua. En sitten tiedä oliko joillakin vielä ruokatunti menossa. Korona on kyllä varmasti lisännyt soittajien määrää viime aikoina. 

Ehkä yritän myöhemmin uudestaan. Nimittäin täällä on sekin ongelma, että ääni linjalta sanoo kyllä, että jos haluat että soitamme sinulle takaisin, paina tähti. No, sitten kun painaa tähteä, se ääni jää kuitenkin jauhamaan siitä tähden painamisesta, ja jos puhelun katkaisee, sieltä ei todella koskaan soiteta takaisin, koska viesti ei mennyt perille. Siksi jään mieluummin jonottamaan, mutta 30 puhelun jonoon minäkään en sentään jaksanut jäädä! 

Ongelmia yhteyksissä siis, lievästi sanoen! Kun suljin puhelimen, huokasinkin Jumalalle: Kuinka monta puhelua sinulla on jonossa? Etkö sinäkin voisi joskus tehdä jotain, jos kerran et ole pelkkä opinkappale ja teoria? Joskus tuntuu, että kaipaisi muutakin kuin kauniita sanoja, jos kerran Jumala on elävä ja voimallinen ja pystyy tekemään muutakin kuin heittelemään jakeita Raamatusta. Eikö hän voisi tehdä joskus jotain konkreettista? 

Raamatussahan on se kuuluisa "Jumalan puhelinnumerokin", Ps. 50:15: 

Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. 

Hädän päivänä saa huutaa apua, ja meidän Isämme on luvannut myös auttaa! Eikä Jumalalla oikeasti ole 30 tai miljoona puhelua jonossa, vaan hän ottaa meidän puhelumme vastaan ihan välittömästi. Hän kuulee heikonkin huokauksen ja tietää asiamme jo ennen kuin sitä hänelle kerrommekaan. Taivaallinen hätänumero päivystää sitä paitsi ihan 24/7, ja Jumala pystyy auttamaan meitä silloinkin, kun ihmisten apua ei ole tarjolla tai inhimilliset keinot on jo käytetty. 

Psalmi 112 voisi numeronsa puolesta olla taivaallinen "hätänumero". Jakeessa 7 sanotaan: 

Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.  

Ei meillä välttämättä ole omasta takaa sellaista pelottomuutta, mutta Jeesus voi jossain tietyssä tilanteessa myös ottaa pelon pois. Silloin voivat toteutua psalmin 34 ihanat lupaukset: 

Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. 

Käytin tässä postauksessa vanhaa käännöstä, mutta nykyinen käännös sanoo asian selvästi nykysuomeksi: Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Ja jotain samantapaista sanoo myös Raamattu Kansalle. 

Mutta pelottipa meitä tai ei, Jumalan apu ei ole siitä kiinni. Heikkoa ja pelokasta hän varmasti haluaa hoitaa aivan erityisesti. 

Soitellaan siis hädän hetkellä taivaalliseen hätänumeroon ja ollaan aina muutenkin yhteyksissä ylöspäin. Siellä emme ole puheluun vastaajalle pelkkiä työhön liittyviä asiakkaita ja velvollisuuksia, vaan olemme hänen rakkaita lapsiaan, Kuninkaan lapsia. Siellä meistä todella välitetään. Apu tulee ylhäältä! 

Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. 

Ps. 121:1-2

maanantai 26. lokakuuta 2020

Suljettuna

 


Jeremian kirjassa minua puhutteli yhtenä päivänä ajatus siitä, mitä Jeremialle tapahtui suljetuissa oloissa: 

Tämä sana tuli Herralta Juudan kuninkaan Sidkian kymmenentenä hallitusvuotena... Baabelin kuninkaan sotajoukko piiritti silloin Jerusalemia, ja profeetta Jeremia oli suljettuna Juudan kuninkaanlinnan päävartion pihaan. 

Jer. 32:1-2 

Herran sana tuli Jeremialle vielä toisen kerran hänen ollessaan suljettuna päävartion pihaan. 

Jer. 33:1 

Koko kaupunginkin tilanne oli huono, koska vihollisen joukot piirittivät sitä, ja siellä piiritetyn kaupungin sisällä Jeremiaa pidettiin vankina. Hänen vapauttaan oli rajoitettu, hänet oli suljettu jonnekin päävartion pihaan, koska hänen julistuksestaan ei pidetty.

Tästä tulee näin korona-aikana mieleen, miten meilläkin on nyt aivan yleisesti huono tilanne, kun tauti riehuu lähellä ja kaukana. Se on kuin tuo piirittävä vihollisarmeija. Sitten on vielä jokaisen oma henkilökohtainen elämä, johon se vaikuttaa. Olemme joutuneet kokemaan eriasteista suljettuna olemista ja eristäytymisen aikaa. Keväällä oli poikkeustila, nytkin on etätöitä, karanteeneja ja eristyksiä. Vapauttamme rajoitetaan eri tavoin, joudumme ehkä enemmän tai vähemmän sulkeutumaan kotiin ja välttelemään ihmisiä. 

Mutta siellä suljetussa tilassakaan Jumala ei hylännyt Jeremiaa, vaan hänen sanansa tuli Jeremialle edelleen. 

Jeesus on meidänkin kanssamme, vaikka olisi mikä karanteeni, eristys, kotioloihin sulkeutuminen, sairaus tai yksinäisyys menossa. Hänen nimensähän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Ja meillä on Jumalan sana, joka tahtoo ravita, vahvistaa ja rohkaista meitä joka päivä. Herran sana tulee meillekin, kun avaamme Raamatun. 

Mutta Jumalan sanaa ei ole kahlehdittu (2. Tim. 2:9), kirjoitti Paavali, joka oli suljettu vankilaan ja kahlehdittu. Se sana elää ja toimii hiljaisuudessa ja yksinäisyydessäkin, johon näinä aikoina voi joutua. 

Jo Raamatun aikana Jumala vei omiaan erämaahan, yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen, kun tahtoi tehdä jotain uutta heissä ja heidän elämässään. Johannes Kastajakin oli erämaassa, ja siellä hänelle tuli Herran sana, jota hän sitten lähti julistamaan. Ehkä hän tahtoo tehdä nyt uutta meissäkin, valmistaa meitä olemaan uudella tavalla hänen käytössään. Ja ennen kaikkea hän tahtoo vetää meitä lähelleen. 

Kun meiltä otetaan pois kaikkea sitä ulkonaista, joka on ollut meille niin tärkeää, kunpa meidän sisimpäämme tulisi uutta tilaa Jumalalle, kaipausta ja janoa päästä hänen lähelleen. Hiljennytään ja etsitään häntä, annetaan sanan ja Hengen koskettaa. Jospa syyssade vielä peittäisi kyynellaakson siunauksilla.  

Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua minun sieluni janoaa, sinua kaipaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. 
Minä katselin sinua pyhäkössä nähdäkseni voimasi ja kunniasi. 
Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä; minun huuleni ylistävät sinua. 
Minä ylistän sinua koko elämäni ajan ja kohotan käteni sinun nimessäsi. 
Sieluni tulee kylläiseksi kuin juhlapöydässä. Suuni ylistää riemuitsevin huulin, 
kun muistan sinua vuoteessani ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä. 
Sillä sinä olet ollut apuni, ja minä laulan ylistystä siipiesi suojassa. 
Minu sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua. 

Ps. 63:2-9 

tiistai 20. lokakuuta 2020

Ahdingossa, mutta ei umpikujassa

 

Jumala oli ihmeellisesti johdattanut israelilaiset vapauteen Egyptin orjuudesta ja kohti luvattua maata. Mutta Jumalan johdatus ei tarkoittanut, ettei matkalla voisi tulla vastoinkäymisiä ja hyvinkin pahoja paikkoja. Niinpä hän, itse Jumala, paadutti faaraon sydämen niin että egyptiläiset lähtivät ajamaan israelilaisia takaa. 

Israelilaiset olivat leiriytyneet Punaisen meren rannalle. Äkkiä edessä oli meri ja takana suuri vihollisarmeija. He olivat siis umpikujassa, josta ei päässyt eteen eikä taakse. Ei ollut mitään pakotietä. Pelottava ja ahdistava tilanne. Ja niin Raamattu kertookin, että he pelästyivät kovasti. 

Kun mekin elämme Jumalan johdatuksessa, voi joskus tulla tilanteita, joissa vihollinen saa kiinni eikä siinä tilanteessa näytä olevan mitään ratkaisua, pakotietä tai ulospääsyä. Vihollinen eli paholainen pelottelee ja saa meidät kauhun valtaan: Et sinä tästä selviä, ei Jumala sinua auta, tästä ei ole enää tietä eteenpäin. 

Mutta vaikka Jumala salli egyptiläisten ajaa israelilaisia takaa ja jopa saada heidät kiinni, hän vain koetteli omiensa uskoa. Hän kyllä tiesi jo etukäteen, miten ihmeellisesti pelastaisi heidät tuosta umpikujasta. Nimittäin meidän umpikujamme ovat Jumalan mahdollisuuksia. Siksi Paavalikin kirjoittaa (2. Kor. 4:8-9): 

Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. 

Vaikka israelilaiset joutuivat sen mahdottomuuksien meren rannalla pelon ja kauhun valtaan, tilanne oli Jumalalle vain mahdollisuus näyttää oma suuri voimansa. Hän avasi Punaisen meren niin että hänen kansansa sai kulkea kuivin jaloin sen yli, kun taas perässä tulevat egyptiläiset hukkuivat. 

Israelilaisten ei tarvinnut jäädä pelon ja kauhun valtaan, vaan lopulta se pelko ja kauhu valtasikin heidän vihollisensa (2. Moos. 15:13-16): 

Mutta armossasi sinä johdatit lunastamaasi kansaa, sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi. 
  Kansat kuulivat sen ja vapisivat, tuska valtasi Filistean asukkaat. 
  Silloin peljästyivät Edomin ruhtinaat, Mooabin sankarit valtasi vavistus, kaikki Kanaanin asukkaat menehtyivät pelkoon. 
  Kauhu ja väristys valtasi heidät; sinun käsivartesi väkevyyden tähden he kävivät mykiksi niinkuin kivi. Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut. 

Vaikka tilanne oli täydellinen umpikuja, jossa olisi voinut käydä huonosti, kuitenkin Jumala johdatti omiaan turvallisesti (Ps. 78:53): 

Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri. 

Kyllähän he pelkäsivät, kuten toinen Mooseksen kirja kertoo - mutta heidän ei olisi tarvinnut pelätä. He olivat turvassa silloinkin, kun ei siltä tuntunut. Turvassa pelätessäänkin. 

Meitäkin johdetaan turvallisesti, silloinkin kun tilanteet tuntuvat meistä pelottavilta. Eivätkä mitkään umpikujat, mahdottomuudet tai pimeyden voimien hyökkäykset pysty tekemään tyhjäksi sitä, minkä Jumala on meidän itse kunkin osalle suunnitellut. Minkä hän on osallemme varannut, sen hän vie päätökseen eikä jätä kesken kättensä työtä. Saamme olla turvallisella mielellä: Jeesus on kanssamme tänäänkin!

maanantai 19. lokakuuta 2020

Hän rientää turvattoman auttajaksi

 


Sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi. Ps. 72:12 (KR -92)

Kun minulla oli kerran erityisen vaikea vaihe meneillään ja turvaton olo kaiken keskellä, minua rohkaisi tuo psalmin jae, joka oli silloin päivän tunnussanana yhdellä nettisivulla. Miten ihanasti se oli sanottu juuri tuossa nykykäännöksessä - että hän tulee turvattoman auttajaksi! 

Myöhemmin minulle tuli mieleen lukea se psalmi kokonaan, ja tuo lohdutus uhkasi mennä ihan pilalle, kun tajusin, että se koko psalmi on rukousta kuninkaan puolesta. Eli se kertookin ihan maallisesta kuninkaasta, ei Jumalasta, joka on kyllä Kuningas, mutta hänen puolestaan ei tarvitse rukoilla. Enkö siis saakaan iloita tuon jakeen rohkaisusta? 

Mutta sitten tajusin, että jos jostain maallisesta kuninkaasta voidaan sanoa noin, niin eikö paljon enemmän Jumalasta? Aivan varmasti hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi! Hän jos kuka on meidän todellinen turvamme. 

Sama jae sanotaan ihanasti myös vanhassa käännöksessä: 

Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, ja sen, jolla ei auttajaa ole

Vaikka sinullakaan ei olisi ketään muuta auttajaa, niin sinulla on taivaallinen Isä. Ja hänestä Jeesus sanoi: 

Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. Matt. 6:8 

Profeetta Elia oli myös aikoinaan tilanteessa, jossa hänellä ei ollut ketään muuta auttajaa kuin Jumala. Maahan oli tullut vuosikausia kestävä kuivuus, ja Elian oli täytynyt kätkeytyä Keritin purolle. Hänellä ei ollut kuin se puron vesi ja Jumalan lupaamat linnut, jotka toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin illoin. Jumala piti hänestä huolta. 

Mutta mitä sitten tapahtui? 

Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut. 1. Kun. 17:7 

Kuivuus vain jatkui, eikä Elialla ollut enää vettä. Ilman vettä ei tunnetusti kauan pärjää. Mahtoiko Elia hätääntyä? Siitä ei kerrota, mutta useimmat ihmiset olisivat varmasti pelästyneet ja luulleet loppunsa tulleen. Mutta Jumala ei jättänyt Eliaa pulaan silloinkaan. Hänellä oli jo suunniteltuna seuraavatkin vaiheet: 

Ja hänelle tuli tämä Herran sana: "Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä." 1. Kun. 17:8-9

Me ihmiset pelästymme, kun meidän elämämme purot kuivuvat. Vaikka olisimmekin aikaisemmin saaneet nähdä ja kokea Jumalan apua ja huolenpitoa, meille tulee aina uudestaan tunne, että nyt hän ei varmaan enää auta. Joka kerta tuntuu kuin Jumalan käsi olisi äkkiä muuttunut lyhyeksi auttamaan. 

Mutta kyllä taivaallinen Isä tietää nytkin sinun tilanteesi ja tarpeesi. Hän kuulee avunhuutosi ja näkee turvattomuutesi. Hän välittää. Jos puro on kuivunut, kyllä hänellä on jo suunniteltuna tulevatkin vaiheet, se Sarpat, jossa hänen apunsa seuraavaksi tulee. Tilanteet muuttuvat, mutta Jumala ei muutu. Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. 

Taivaan Isä antakoon sinun kokea turvallisuutta ja luottamusta, lepoa hänen vahvoilla käsivarsillaan. 

P. S. Käytin tässä postauksessa vanhaa käännöstä, vain ensimmäinen jae on nykyisestä käännöksestä. 

perjantai 16. lokakuuta 2020

Päättänyt olen seurata Herraa

 


Kun Jumala pelastaa, vapauttaa tai muuten vie meitä kohti uutta, voi tulla houkutus katsoa taakseen ja sittenkin kaivata sitä vanhaa, vaikka se ei olisi ollut hyvääkään. Näinhän kävi Lootin vaimolle, kun Jumala pelasti heidät tuhoutuvasta Sodoman kaupungista. Enkeli oli sanonut Lootille (1. Moos. 19:17): 

Pakene henkesi edestä, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään koko tasangolla. Pakene vuorille, ettet tuhoutuisi. 

Mutta kun he pakenivat, Lootin vaimo jäi kaipaamaan menneeseen (1. Moos. 19:26): 

Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi. 

Sama vika oli israelilaisilla, kun Jumala vapautti heidät Egyptistä. He olivat kärsineet siellä orjina, mutta nyt kun he vihdoin pääsivät vapauteen, jo alkoivat menneet ajat houkutella ja näyttää paremmilta. Aika kultasi muistot. Raamatussa kerrotaan useasta eri kerrasta, jolloin he valittivat ja kaipasivat takaisin menneeseen. Esimerkiksi 2. Moos. 14:11-12: 

Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Mitä teitkään meille, kun veit meidät pois Egyptistä! Emmekö puhuneet sinulle tästä Egyptissä? Mehän sanoimme: "Jätä meidät rauhaan, niin saamme palvella egyptiläisiä!" Olisihan meidän ollut parempi palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa. 

Niin paljon kuin he olivat Egyptissä kärsineet, nyt he äkkiä muistivatkin sanoneensa jo siellä, että haluavat jäädä sinne. Ja miten hyvä siellä olikaan olla palvelemassa egyptiläisiä... Kaikki pakkotyö, raataminen ja ahdistus oli ehtinyt kummasti unohtua. 

Mutta kun Jumala vapauttaa, hän antaa jotain paljon parempaa, vaikka hänen tahtonsa tie ei helppo olisikaan. Jeesuskin muistutti Lootin vaimosta (Luuk. 17:32-33): 

Muistakaa Lootin vaimoa! Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä kadottaa, pelastaa sen. 

Seurataan siis rohkeasti Jeesusta minne hän ikinä viekin, vaikka sitten synti, maailma, menneisyys ja monet muut asiat houkuttelisivat kääntymään takaisin. Jeesuksen seuraamisessa on siunaus silloinkin, kun tie tuntuu vaikealta. 

Laulun sanoin: 

Päättänyt olen seurata Herraa. 
Päättänyt olen seurata Herraa. 
Päättänyt olen seurata Herraa. 
En palaa, en. En palaa, en. 

Takana maailma, edessä risti. 
Takana maailma, edessä risti. 
Takana maailma, edessä risti. 
En palaa, en. En palaa, en. 

Jos yksin jäisin, mä tahdon jatkaa. 
Jos yksin jäisin, mä tahdon jatkaa. 
Jos yksin jäisin, mä tahdon jatkaa. 
En palaa, en. En palaa, en. 

Jos päätät käydä seuraamaan Herraa,  
jos päätät käydä seuraamaan Herraa, 
jos päätät käydä seuraamaan Herraa, 
et pety, et, et pety, et.  

Hengellinen laulukirja 570
Tuntematon, suom. Aimo Huttunen 

maanantai 12. lokakuuta 2020

Kirjoitettu on!

 

Olkaa siis Jumalalle alamaiset, mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. 

Jaak. 4:7-8 

Efesolaiskirjeessä kerrotaan kristityn sota-asusta, Jumalan antamasta taisteluvarustuksesta, ja sanotaan, että Jumalan sana on Hengen miekka. Sillä miekalla ei taistella toisia ihmisiä vastaan, vaan pimeyden henkivaltoja vastaan, koska paholainen yrittää monella eri tavalla häiritä meidän jumalasuhdettamme. Se yrittää houkutella tekemään syntiä, etääntymään Jumalasta tai epäilemään hänen sanaansa, lupauksiaan, hyvyyttään, huolenpitoaan. 

Mutta Jeesuskin koki kiusaukset, kun Henki johdatti hänet erämaahan paholaisen kiusattavaksi. Sekin on muuten lohdullista: ehkä juuri Pyhä Henki on johdattanut sinut sinne kiusausten keskelle. Sinua ja uskoasi kyllä koetellaan, mutta sinulle on jo valmistettu sieltä ulospääsy. 

Siellä erämaassa Jeesus kesti kiusaukset, koska hän vastasi paholaiselle joka kerta Jumalan sanalla: Kirjoitettu on! Hän käytti sitä Hengen miekkaa, ja lopulta vihollinen joutui perääntymään ja jättämään hänet rauhaan. Sanassa oli voima, ja Jeesus saattoi tulla voittajana pois erämaasta ja aloittaa julkisen toimintansa. 

Siis: vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. 

Itse sain kokea sitä Jumalan sanan voimaa yhdessä tilanteessa, jossa olin jo päättänyt tehdä jotain, mitä minun ei olisi pitänyt. Minulla ei ollut yhtään voimaa vastustaa perkelettä siinä tilanteessa. Totesin jo etukäteen pelin menetetyksi, mutta luin kuitenkin Raamatusta muutamia jakeita, jotka olivat viime aikoina tulleet sieltä vastaan ja puhutelleet minua. 

Sitten yritin alkaa tehdä sitä, mitä olin aikonut. Mutta huomasin, etten pystynytkään. Enkä edes halunnut. Siinä asiassa ei enää ollutkaan sitä hohtoa, joka siinä oli aikaisemmin ollut. 

Kiitos Jumalalle! Hän teki sen! Hän muutti sen tilanteen ja minun sydämeni, ja varmasti oli voimaa siinä sanassa, jota olin juuri lukenut. Minäkin olin lukenut pirulle Raamattua niin kuin Jeesus teki erämaassa. 

Niin, mekin tosiaan voimme lukea pirulle Raamattua, eikä aina vain se meille! Lukihan sekin Jeesukselle Raamattua erämaassa, mutta käytti sanaa väärin. Mutta me löydämme sieltä aseet vihollisen voimaa ja valtaa vastaan. 

Olen seurannut sosiaalisessa mediassa Living Christian -sivua, joka on muutamankin kerran jakanut siellä kuvan Raamattua pitelevästä kädestä. Siinä kuvassa on teksti: This is how I fight my battles. Näin taistelen taisteluni. Näin se on: Raamatun kanssa ne taistelut kannattaa taistella. 

Ja vaikka me olemmekin heikkoja emmekä pysty voittamaan läheskään kaikkia taisteluja ja kiusauksia, meidän kanssamme on itse Jeesus, kiusausten voittaja. Hän voitti Golgatalla lopullisesti kaiken synnin ja vihollisen vallan. Hänen veressään meillä on tänäänkin anteeksiantamus kaikesta synnistämme. Ei ole niin suurta syntiä, ettei Jeesuksen veri voisi siitä puhdistaa. 

P. S. Eivät minultakaan silti ongelmat loppuneet, vaikka sainkin kokea Jumalan apua tuossa yhdessä tilanteessa. Elämässä on aina omat kipunsa, mutta on rohkaisevaa nähdä, että Jumala pystyy toimimaan ihan konkreettisesti meidän käytännön elämässämme. Ja ettei hänen sanansa ole jotain teoriaa, vaan siinä on oikeasti voima. Sana pystyy tekemään sen, mitä varten Jumala sen lähetti! 

perjantai 9. lokakuuta 2020

Sankari joka auttaa

 



Viime aikoina olen lukenut Jeremian kirjaa. Siellä tuli vastaan sellaisia miksi-kysymyksiä, jotka ovat tuttuja myös meille 2000-luvun ihmisille: 

Sinä, Israelin toivo, pelastaja ahdingon aikana! Miksi sinusta on tullut maassa kuin muukalainen, kuin matkamies, joka poikkeaa vain yöpyäkseen? 
  Miksi sinusta on tullut kuin tyrmistynyt mies, kuin sankari, joka ei voi pelastaa? Kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra, ja meidät on pyhitetty sinun nimellesi - älä jätä meitä! 
  Miksi olet lyönyt meitä niin, ettemme voi parantua? Rauhaa toivottiin, mutta mitään hyvää ei tullut, paranemisen aikaa, mutta sen sijaan on kauhua! 

Jer. 14:8-9,19 (Raamattu kansalle) 

Eikö kuulostakin tutulta? Elämässä on tilanteita, joissa juuri tällaisia kysymyksiä nousee mieleen. Jumala tuntuu olevan kykenemätön tekemään mitään - tai ehkä hän pystyisi, mutta ei vain välitä eikä vaivaudu auttamaan. Siltä meistä voi tuntua. Ja kun on odottanut jotain hyvää tulevaksi, tuleekin vain pahaa. Ei tule rauhaa eikä paranemista. 

Kuitenkin tämänkin valituksen keskellä Jeremia muistaa: Kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra. Samanlainen kuitenkin-toteamus on Daavidin psalmissa, Ps. 31:23: 

Minä sanoin hädässäni: "Minut on reväisty pois sinun silmiesi edestä." Kuitenkin sinä kuulit ääneni, kun huusin sinua ja anoin armoa. 

Kuitenkin sinä olet, kuitenkin sinä kuulet, Herra! Muistetaan tämä, vaikka näkyisi vain pimeää tai vain sumua. 

Ja kun meistä tuntuu, että Jumalasta on tullut sankari, joka ei voi pelastaa, pidetään mielessä, että se on vain meidän oma tunteemme. Jumalan sana sen sijaan sanoo siitäkin asiasta aivan toista: 

Herra, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee. 

Sef. 3:17

Sittenkin Herra on pelastava sankari, tuntui miltä tuntui. Ja sankari, joka auttaa, niin kuin vanhassa käännöksessä sanotaan. 

Juuri eilen yksi Facebook-kaverini oli jakanut muistona kuvan, jonka Rohkaisun siivin -sivu oli jakanut vuosi sitten. Siinä oli tämä Sefanjan jae sankarista, joka auttaa. Kuvassa oli elokuvateatterin sali, jonka valkokankaalla luki: 

Jeesus ei odota, että olisit tämän tarinan sankari - Hän on se sankari. 

Joskus Jumalan apu voi tuntua viipyvän. Mutta oikealla ajalla ja oikealla tavalla se lopulta tulee. Kyllä Isä meistä huolen pitää. Ei hän ole meitä unohtanut. Ei nytkään. Tuntui miltä tuntui. 

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Särkyneenä ristin juurella

 

Daavid sanoi Herralle: "Tämä tekoni oli suuri synti. Herra, anna se palvelijallesi anteeksi!" 
2. Sam. 24:10 

Jeesus sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat." Matt. 9:12 

Nämä kaksi jaetta olivat tämän päivän kohdalla monta vuotta vanhassa Päivän tunnussanassa, jota luen. 

Kun joudumme siihen tilanteeseen, jossa Daavid oli, eli tunnustamaan Jumalalle, että olemme tehneet suuren synnin, se on musertava tunne. Vaikka tiedämme olevamme syntisiä, meille on monesti karvas pettymys nähdä, miten syntisiä todella voimmekin olla. Kuinka minä saatoinkin tehdä tämän? Tulee tunne, ettei varmaan kukaan muu ole yhtä huono ja epäonnistunut kuin minä. Miten voin sortua tällaiseen? Miten voin edes sanoa itseäni uskovaiseksi, kun olen tällainen? 

Mutta lohdullista on, että sen suurimman ja raskaimmankin syntitaakan saa rojauttaa Jeesuksen ristin juurelle. Lohdulliset ovat nuo Jeesuksen sanat: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Siihen parantumattomasti syntisairaiden joukkoon meistä itse kukin sopii. Ei Jeesuksen olisi tarvinnut tulla maan päälle, jos me olisimme kelvollisia itsessämme. Juuri siksi hän tuli, kun me olemme näin syntisiä ja sairaita. Ja sitä omia syntejään surevaa Jeesus on erityisen lähellä. 

Oman syntisyyden tajuaminen saa paremmin kuin mikään meidät tajuamaan, miten paljon me tarvitsemme Vapahtajaa ja miten riippuvaisia olemme hänestä. Syntisyys ja armon tarve vetää meidät lähelle häntä. Ja siinä meillä on paras paikka. Siinä kaikki se omien kompurointien aiheuttama murtuminen voi kääntyä siunaukseksi. Siinä Jeesuksen ristin juurella voi syntyä ja kasvaa jotain uutta meidän sydämessämme ja elämässämme. 

Särkynyttä ja murtunutta hän armahtaa ja koskettaa parantavalla rakkaudellaan. 

Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. 

Ps. 51:19

Päivän tunnussanan jakeet olivat uuden käännöksen mukaan, tämä psalmin jae vanhasta käännöksestä. 

tiistai 6. lokakuuta 2020

Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni

 

Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? Jer. 17:9 

Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, sinä Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsi väärät ajatuksesi? Jer. 4:14 

Näissä jakeissa on syvää realismia siitä, mitä me ihmiset todella olemme. Ulkonaisesti pystymme ehkä siivoamaan elämämme ja näyttämään hyvältä ulospäin, mutta sydämessämme asustavat monenlaiset väärät, Jumalan tahdon vastaiset ajatukset, asenteet ja aikeet. Jeesuskin sanoi, että myös pahat teot lähtevät sydämestä. 

Tällaiset jakeet ovat kuin peili, josta näkee selvän kuvan itsestään. Eikä se kuva imartele. 

Sydän on niin tärkeä, että Sananlaskuissakin neuvotaan (Sananl. 4:23):

Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. 

Jos me ihmiset tuntisimme toisemme niin läpikotaisin kuin Jumala meidät tuntee ja tietäisimme jopa kaikki toistemme ajatukset ja salatut hulludetkin, kuka enää olisi väleissä kenenkään kanssa? Kuka jaksaisi vielä hyväksyä toisensa? 

Ihanaa on se, että hän, joka tuntee meidät paremmin kuin kukaan muu, myös rakastaa meitä enemmän kuin kukaan muu. Hän tuntee ne salatut hulluutemmekin: 

Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa. Ps. 69:6 

Ja kun Jeremia kehottaa kansaa pesemään sydämensä puhtaaksi, itse Jumala järjesti meille ainoan toimvan keinon tähän peseytymiseen. Hän lähetti rakkaan Poikansa Jeesuksen kärsimään meidän syntiemme rangaistuksen, että me saisimme elää, kun uskomme häneen. Jeesuksen veri on maailman paras ja tosiaan ainoa toimiva puhdistusaine kaikkeen meidän syntiimme ja pahuuteemme. Se on suorastaan valkaisuaine! 

Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jes. 1:18 

Kun olemme taas kerran rähmällämme, sortuneet toistamaan samoja vanhoja syntejämme ja hulluuksiamme (tai kenties jotain uuttakin, mutta aivan yhtä pahaa) - kun olemme ajaneet karille ja haaksirikkoutuneet, Jeesus tulee, tarttuu meitä kädestä ja nostaa ylös. Hän sanoo: Minun armoni riittää tänäänkin. Minä kärsin rangaistuksen, että sinulla olisi rauha. Minä pesen sinut lunta valkeammaksi. Saat alkaa alusta. Mene äläkä enää syntiä tee. 

Joka aamu on armo uus. Joka päivä me saamme tehdä parannusta ja opetella tekemään U-käännöksiä silloin, kun olemme harhautuneet väärille teille. Ja saamme luottaa siihen ihmeelliseen armoon, joka pystyy kantamaan meidät heikot vaeltajat perille taivaaseen asti. Siunausta päivääsi! 

Herra on jo mennyt sinun edelläsi

Tulevaisuutta tässäkin. Herra on jo siellä ensi talven laduilla.  Silloin Debora sanoi Baarakille: "Nouse, sillä tämä on se päivä, jona...