maanantai 30. marraskuuta 2020

Tien raivaaja kulkee edellä

 

Heidän edellään kulkee tien aukaisija, he raivaavat tiensä, murtautuvat portista ja lähtevät. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä. 

Miika 2:13 

Joskus tie eteenpäin tuntuu olevan aivan tukossa. On kuin lumimyrsky olisi puhaltanut ja edessä olisi vain umpihanki, jossa ei pääse kulkemaan. Inhimillisesti katsoen emme näe enää mitään tietä eteenpäin. 

Oman aikansa sellaiset tilanteet kestävät, mutta taivaassa on Jumala, jolla on jo suunniteltuna tie tästäkin eteenpäin. Hän kulkee edellämme ja raivaa meille tietä jo silloin, kun emme vielä näe mitään tapahtuvan. Taivaallisissa tapahtuu silloinkin koko ajan. Jumala valmistelee meitä, toisia ihmisiä ja olosuhteita. Ja kun oikea hetki koittaa, meidän edellämme kulkeva Kuningas on kuin lumiaura, joka raivaa meille tien siihen, mikä vielä äsken näytti umpihangelta. Silloin saamme omin silmin nähdä, että tie avautuu. 

Kun edessä tuntuu olevan mahdottomuuksien vuoria, joiden yli ei pääse, on hyvä muistella menneitä. Miten ennenkin oli tilanteita, joissa tuntui, että tästä en enää selviä ja että tästä ei ole tietä eteenpäin. Mutta aikanaan nekin vaiheet menivät ohi, ja tavalla tai toisella Jumalan apu tuli. Senkin vuoren yli kulki sittenkin tie. 

Tähän asti on Herra meitä auttanut. Tähän asti olemme selviytyneet. Eikö hän auttaisi myös tästä eteenpäin? 

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. 

Jer. 29:11

maanantai 23. marraskuuta 2020

Korkeimman suojassa


Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua. Dan. 6:23 

Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Ps. 139:5-6 

Näinä aikoina meillä on paljon pelkoa, vielä niidenkin pelkojen lisäksi, joita meillä on ollut ennestään. Pelon ja turvattomuuden hetkinä tekee hyvää palata niihin moniin Raamatun lupauksiin, joissa puhutaan siitä, miten meidän taivaallinen Isämme suojelee ja varjelee meitä. 

Jumala oli suojamuurina jopa Danielille, joka joutui viettämään yönsä suljettuna leijonien luolaan. Luolan suulle oli tuotu kivi ja se oli suljettu sineteillä. ettei mikään voisi muuttaa Danielin kohtaloa (Dan. 6:18). Inhimillisesti ajatellen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin että Daniel kuolisi sinä yönä. 

Mutta Danielin vangitsijat eivät ottaneet huomioon, että oli yksi, joka oli heidän ja heidän leijoniensa yläpuolella. Danielilla oli suojelija, josta he eivät tienneet. Daniel asui Korkeimman suojassa ja yöpyi Kaikkivaltiaan varjossa, myös sinä vaarallisena yönä leijonien luolassa. Hänen ei tarvinnut pelätä yön kauhuja (Ps. 91:5). Jumala suojasi Danielia edestä ja takaa, laski kätensä hänen päälleen. Eikä Danielin kohtalo ollut noiden ihmisten käsissä, vaan taivaassa oli Jumala, joka päätti hänen kohtalostaan. Eikä ollut vielä tullut Danielin aika kuolla. 

Jos Daniel oli turvassa jopa leijonien luolassa, emmekö me olisi turvassa tässä ja nyt? Jumala on suojamuuri ympärillämme, eikä sen läpi pääse mikään hänen sallimattaan. Jos hän sallii jotain, sillä on oma tarkoituksensa. Mutta kuinka usein hän onkaan varjellut meitä - emme varmasti tiedä puoliakaan tilanteista, joissa hän on estänyt jotain pahaa tapahtumasta meillle. 

Pelkojenkin keskellä olemme turvassa, koska suuri ja voimakas Isämme suojaa meitä edestä ja takaa. Saamme turvautua häneen, niin kuin lapset etsivät turvaa isästään. Kohtalomme on Kaikkivaltiaan käsissä - olemme hyvissä käsissä. 

Tässä vielä yksi jae vanhan käännöksen mukaan (Esra 8:22): 

Meidän Jumalamme käsi on kaikkien päällä, jotka etsivät häntä, heidän parhaakseen. 

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Kun kaikki on kuollut


Kun Jeesus kuoli, opetuslasten maailma romahti, koska he olivat odottaneet hänestä jotain aivan muuta. Hänestähän piti tulla maanpäällisen valtakunnan kuningas. Vaikka Jeesus oli puhunut kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, opetuslapset eivät olleet ymmärtäneet siitä sanaakaan, eivätkä he edes hänen kuollessaan muistaneet noita sanoja, että olisivat saaneet niistä lohtua. 

Heiltä romahti kaikki: odotukset, toiveet, unelmat, omat kaavailut ja rakennelmat. 

Niin meillekin joskus käy, ja se on kuin kuolema. Mekin helposti odotamme "taivasta maan päälle" ja kaikkien unelmien toteutumista, mutta Jeesuksen seuraaminen onkin itselleen kuolemista ja ristin kantamista. 

Myös tämä marraskuu on sekä luonnossa että ihmisen elämässä kuoleman kuukausi. Sitten ollaan kuin haudassa, kaikki on tyhjää ja hiljaista. Mitään ei tapahdu, mikään ei liikahda missään, ei ihmisen sisällä eikä ulkoisissa olosuhteissa. 

Mutta ehkä siellä haudan hiljaisuudessa Jumala valmistelee jo ylösnousemuksen aamua? Ehkä siellä versoo jo uuden elämän alku? 

Kun kaikki on tarpeeksi kuollutta, ylösnousemuksen Jumala voi ilmestyä (muistaakseni näin sanoo Tapani Suontokin kirjassaan Kohti auringonnousua). Eikä aina tarvitse odottaa kevääseen asti. Ylösnousemuksen Jumala on sama myös talvella. Esimerkiksi itse sain viime talvena kokea, miten syvän pimeyden keskelle tuli valtava valo ja ilo. Sellainen on mahdollista, koska Jeesus elää ja toimii myös suomalaisen kaamoksen keskellä! Hän, jolle mikään ei ole mahdotonta, hän, joka on suurempi kuin meidän tuskamme ja kuolemamme, suurempi kuin meidän kaamoksemme. 

Ja kun Jumala toimii, hän voi antaa meidän omien sortuneiden rakennelmiemme tilalle jotain parempaa ja kestävämpää. Hän tekee murtuneesta savesta uuden astian jaloa käyttöä varten. 

Ei tuskalla 
kuolemalla 
ole viimeistä sanaa. 

Sanan voittoisan 
viimeisimmän 
sanoo Elämä. 

Erkki Leminen 

tiistai 17. marraskuuta 2020

Jumala ei muutu

 

Minä ajattelen: "Siinä on tuskani syy, että Korkeimman teot ovat toiset kuin ennen." 

Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut. 

Siinä yksi jae psalmista 77 sekä nykyisen että vanhan käännöksen mukaan. Psalmin kirjoittaja muistelee Jumalan menneitä suuria tekoja ja kyselee kipeitä kysymyksiä siitä, miksi Jumala nyt vaikenee eikä tunnu tekevän mitään. Hän kysyy: Onko Herra hylännyt meidät ainiaaksi, eikö hän enää välitä meistä? 

Minustakin oli viime aikoina Raamatun äärellä tuntunut, että maanpäällisen elämänsä aikana Jeesus kyllä toimi ja teki suuria tekoja - ja ehkä joskus menneisyydessä myös omassa elämässäni. Mutta tuntui kuin hän olisi nykyään vain teoreetikko, joka puhuu kyllä kauniita, mutta ei tee mitään. 

Sitten kuitenkin Raamattu sanoo: Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. (Hepr. 13:8) Onko tosiaan niin? Onko hän vieläkin sama kuin silloin Raamatun aikoina? 

Näissä mietteissä rukoilin yhtenä aamuna, että jos olet vielä sama kuin 2000 vuotta sitten, niin näytä se minulle. Sitten avasin Päivän tunnussanan (joka ei ole tämänvuotinen, vaan monta vuotta vanha), enkä toki odottanut mitään vastausta saavani juuri sieltä - minähän odotin tekoja, en sanoja! Mutta kuinka ollakaan, juuri sen päivän kohdalla oli tämä jae (Mal. 3:6): 

Minä, Herra, en muutu. 

Ei Jumala edelleenkään tehnyt mitään konkreettista, taas hän "vain" puhui. Mutta hänen sanassaan on voima. Oikea sana oikealla hetkellä on kallisarvoinen aarre. Tajusin, että saan jatkaa uskossa eteenpäin luottaen, että ei Herra ole muuttunut, vaikka hänen oikea kätensä tuntuisi muuttuneen ja hänen tekonsa olisivat toiset kuin ennen. 

Usein meidän täytyy vain vaeltaa uskossa, ei näkemisessä. Mutta niitä näkemisen hetkiäkin tulee, koska Jeesus on tosiaan tänään sama kuin 2000 vuotta sitten. Kyllä hän elää, toimii ja vaikuttaa vielä tänäkin päivänä, myös juuri sinun asioissasi ja minun. Saamme jättää kaikki asiamme turvallisesti hänen käsiinsä. 

Siunausta päivääsi! 

perjantai 6. marraskuuta 2020

Jonka Poika tekee vapaaksi

 

Tänä aamuna minulla oli lukuvuorossa Jer. 50 ja Luuk. 13. Luukas kertoo, kuinka Jeesusta tuli kuuntelemaan nainen, jossa oli ollut heikkouden henki 18 vuoden ajan: 

Hän oli koukistunut eikä lainkaan kyennyt oikaisemaan itseään. Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi." Sitten hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi itsensä ja ylisti Jumalaa. 

Se oli sen naisen onnenpäivä. Mikä ihana vapaus hänelle koitti 18 vuoden kärsimysten jälkeen! 

Mutta Jeesusta ruvettiin syyttämään siitä, että hän paransi sapattina. Tähän Jeesus vastasi: 

Tätä Abrahamin tytärtä Saatana on pitänyt sidottuna jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi tästä siteestä sapatinpäivänä? 

Saatana tahtoo tietenkin pitää meidät tiukasti siteissämme, mitä ikinä ne ovatkin, ettei vain Jeesus vapauttaisi meitä niistä. Jer. 50:33-34 sanoo: 

Näin sanoo Herra Sebaot: sorrettuja ovat sekä Israel että Juuda. Kaikki heidän vangitsijansa pitävät heistä kiinni eivätkä tahdo päästää heitä vapaiksi. 
  Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiansa antaakseen Israelin maalle rauhan. 

Tuossa puhuttiin israelilaisista, joita viholliskansa halusi pitää vangittuina pakkosiirtolaisuutensa kurjuuteen. Samalla tavalla sielunvihollinen haluaa pitää meistä kiinni eikä halua päästää meitä vapaaksi siteistämme ja kahleistamme. 

Miten ihanaa on silloin, että Jeremia jatkaa: Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä! Hän, joka on suurempi kuin mikään mahti maailmassa, suurempi kuin saatana, joka tahtoisi sitoa meitä - hän on meidän puolellamme ja ajaa asiamme. Jeesus tuli julistamaan vangituille vapautusta, ja juuri sitä hän tekee tänäänkin. Eikä hän vain julista vapautusta, vaan todella vapauttaa. Ja jonka Poika tekee vapaaksi, se tulee todella vapaaksi, niin kuin Johanneksen evankeliumissa sanotaan. 

Niin mekin saamme oikaista itsemme niin kuin tuo nainen, jonka Jeesus vapautti, ja saamme myös kiittää ja ylistää Jeesusta hänen suurista teoistaan. 

Luukaskin kertoo, ettei vain se nainen ylistänyt Jeesusta, vaan myös kansa iloitsi kaikista niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki. Rukoukseni on, että sinäkin saisit iloita ja kiittää hänen ihmeellisistä teoistaan omassa elämässäsi. Ole siunattu! 

tiistai 3. marraskuuta 2020

Tehdään hyvää ja ilahdutetaan lähimmäistä

 

Kristinuskon keskeistä ydintä on rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kuitenkin me helposti juutumme pyörimään omien ongelmiemme ja tarpeidemme ympärillä, mikä ainakin minua omassa itsessäni turhauttaa. En haluaisi olla niin itsekeskeinen. Tämä aikakin on sellainen, että joka puolella toitotetaan vain minä, minä, minä

Tietysti me saammekin niin kuin lapsi isältään pyytää Taivaan Isältä apua ja kaikkea hyvää omaan elämäämme. Mutta kunpa emme unohtaisi myöskään lähimmäistämme. 

Eri asia on tietenkin silloin, jos ihminen on aivan loppu ja täydessä pimeydessä. Jos olet sellaisessa tilanteessa, ei Jumala vaadi sinua jaksamaan, vaan hän kantaa sinua sylissään ja hoitaa sinua. Ajallaan hän antaa sinulle uutta voimaa. 

Mutta meille muille, joilla on edes vähän enemmän voimia, jaan tässä muutaman ajatuksen. Operaatio Mobilisaatio jakoi kerran Instagramissa tuollaisen 20 päivää lähimmäisen rakastamista -haasteen, joka näkyy kuvassa. (Se oli OM Internationalin tarinoissa, joten en tiedä löytyykö sitä enää mistään.) Esimerkiksi siitä voi poimia ideoita, millä tavalla toiselle ihmiselle voi tehdä hyvää ja ilahduttaa häntä. 

Tässä minun hyvin vapaamuotoiset suomennokseni: 

1. Soita yksin asuvalle ystävälle tai sukulaiselle. 
2. Rukoile seurakuntasi johtajien puolesta. 
3. Avusta paikallisessa ruokajakelussa. 
4. Juttele naapurillesi kadullanne. 
5. Osta ruokaa iäkkäälle naapurille. 
6. Jätä leivonnaisia oven taakse. 
7. Kutsu ystävä mukaan nettijumalanpalvelukseen. 
8. Rukoile niiden puolesta, joiden tiedät olevan heikoilla. 
9. Laita ruokaa jollekulle. 
10. Lähetä rohkaiseva jae ystävälle. 
11. Rukoile paikallisen terveydenhoitohenkilökunnan puolesta. 
12. Kirjoita kirje tai kortti ystävälle. 
13. Kutsu naapuri puutarhaasi. 
14. Tarjoudu viemään naapurin koira kävelylle. 
15. Rukoile paikallisen koulun opettajien puolesta. 
16. Järjestä tietokilpailu Zoomissa naapuriesi kanssa (?)
17. Pyydä ystävää kävelylle. 
18. Rukoile paikallisen hoitokodin työntekijöiden puolesta. 
19. Tekstaa jollekin kertoaksesi kuinka arvostat häntä / heitä. 
20. Lahjoita johonkin työhön, jossa osoitetaan Jumalan rakkautta ihmisille. 

Tämä haaste on ollut korona-aikana, joten sen takia varmasti kehotetaan esimerkiksi kutsumaan ystävä mukaan nettijumalanpalvelukseen. Siitä jokainen voi poimia vinkkejä tai keksiä omia. Nyt kun joulun aikakin lähestyy (ja korona ja pimeys painavat päälle), eikö olisi ideaa lähimmäisen ilahduttamisessa tavalla tai toisella? 

Jotkut noistä listan tehtävistä ovat aika helposti toteutettaviakin, kuten esirukous. Jos muuta ei jaksa, ehkä voi jaksaa huokaista lyhyen rukouksen jonkun puolesta. Voit itse miettiä, millainen tekeminen sujuu juuri sinulta - mihin aikasi, voimasi ja intosi riittävät. 

Ei Jumalakaan vaatinut Jobia rukoilemaan ystäviensä puolesta silloin, kun hän oli aivan loppu ja hirveässä pimeydessä. Mutta kun hän oli kaiken jälkeen saanut taas uutta voimaa, silloin Jumala kehotti häntä rukoilemaan ystävien puolesta. Ja kun Job rukoili, Jumala käänsi hänen kohtalonsa. Esirukous toi siunauksen hänelle itselleenkin.

Samoin Jesajan 58. luvussa puhutaan siitä, että todellinen paasto on lähimmäisen auttamista (Jes. 58:6-7): 

Eikö tämä ole paasto, jonka minä hyväksyn: että avaatte vääryyden kahleet, irrotatte ikeen nuorat, päästätte pahoinpidellyt vapaiksi ja särjette kaikki ikeet? 
  Eikö tämä ole oikea paasto, että taitat leivästäsi nälkäiselle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi ja että nähdessäsi alastoman vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? 

 Ja kun suuntaudut itsestäsi ulospäin auttamaan toista ihmistä, siinä on siunaus (Jes. 58:8-11): 

Silloin sinulle koittaa valkeus kuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen. Vanhurskautesi käy edelläsi, ja Herran kunnia seuraa suojanasi. 
  Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat apua, ja hän sanoo: "Tässä olen." Jos poistat keskuudestasi ikeen, sormella osoittelun ja väärät puheet, 
  jos avaat sydämesi nälkäiselle ja ravitset kylläiseksi hätää kärsivän, sinulle koittaa pimeässä valo, ja pilkkopimeä on sinulle kuin keskipäivä. 
  Herra on alati ohjaava sinua. Hän ravitsee sinun sielusi kuivassa autiomaassa, hän vahvistaa sinun luusi. Sinä olet kuin runsaasti kasteltu puutarha, kuin lähteensilmä, jonka vesi ei ehdy. 

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Toivoa toivottomalle

 



Siellä oli myös nainen, joka oli kaksitoista vuotta sairastanut verenvuotoa. Hän oli kärsinyt paljon monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin hän oli tullut huonommaksi. 

Mark. 5:25-26

Miten paljon tuo nainen olikaan kärsinyt! Hän oli jatkuvan verenvuotonsa takia saastainen ja joutui siksi eristäytymään muista ihmisistä. Edes lääkärit eivät olleet voineet häntä auttaa. Rahat vain olivat menneet, mutta tauti oli mennyt entistä pahemmaksi. Mikä traaginen ihmiskohtalo. Sairauden eristämä yksinäinen ihminen, omaisuutensakin menettänyt, toivoton tapaus

Nykyäänkään lääketiede ei voi parantaa läheskään kaikkia sairauksia. Potilaan rahat menevät hoitoihin ja lääkkeisiin, jotka ovat usein kalliita, mutta tauti on ja pysyy, ehkä jopa pahenee. 

Jeesukselle toivottomatkaan tapaukset eivät ole toivottomia. Hän on se kaikkein suurin Lääkäri. Hänen puoleensa tuokin epätoivoinen nainen halusi kääntyä, kun mistään muualta ei saanut apua. 

Nainen tuli salaa väkijoukkoon, eihän hän olisi saanut olla siinä ihmisten keskellä. Hän kosketti Jeesuksen viittaa, koska tiesi, että koskettamalla Jeesusta hän voisi tulla terveeksi. Ja niin kävikin, että siinä samassa verenvuoto tyrehtyi, ja hän tunsi ruumiissaan, että oli parantunut vaivastaan (jae 28). 

Jeesus ei antanut naisen pitää paranemista omana tietonaan, vaan vaati saada tietää, kuka oli koskenut häneen. Naista pelotti syystäkin, koska hän ei saastaisena olisi saanut ollenkaan tulla väkijoukkoon saastuttamaan muitakin läsnäolollaan ja kosketuksellaan. Mutta hänen täytyi tulla esiin ja kertoa totuus kaikkien kuullen. Jakeissa 33-34 kerrotaan: 

Nainen oli peloissaan ja vapisi, sillä hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän tuli esiin, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja kertoi hänelle koko totuuden. 
  Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi." 

Luuk. 8:47 kertoo, että nainen kertoi kaiken kansan kuullen, minkä vuoksi hän oli koskenut Jeesukseen ja miten hän oli heti tullut terveeksi

Nykyään meidän on helppo kuvitella naisen esiin tulemisen vaikeutta, jos laitamme verenvuototaudin tilalle koronaviruksen. Verenvuoto ei kai sentään tarttunut, se vain saastutti. Mutta koronapotilaita, koronalle altistuneita ja pelkästään "koronapaikkakunnalla" asuviakin pidetään nykyään saastaisina, heitä kartetaan kuin ruttoa. Kuulemma juuri tällä hetkellä tulee kummasti tilaa, jos jossain kajauttaa, että Vaasan veri ei vapise

No, kenenkään ei pidä mennä koronan kanssa väkijoukkoon, mutta ehkä se auttaa hiukan kuvittelemaan tuon naisen tilannetta. Miten pelottavaa oli tulla esiin ja tunnustaa tekonsa.

Hänen tapauksensa osoittaa, miten Jeesukselle ei ole toivottomia tapauksia. Tämäkin nainen, joka ei ollut saanut apua yhdeltäkään lääkäriltä, sai kokea sen ihmeen, että hän sai terveytensä takaisin. Ja hän sai taas olla osa yhteisöä; hänen ei tarvinnut enää eristäytyä muista. Mikä ihana Jumalan lahja se oli hänelle! Hän sai olla niin kuin muutkin. Pitkät kärsimyksen vuodet olivat ohi. 

Meilläkin on sama Jeesus, hän joka on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Tänäänkin hän voi parantaa. Hän voi nostaa toivottomia toivottomuudesta, tuoda pimeydestä valoon, antaa uuden elämän. Hänelle ei mikään ole mahdotonta. Hänelle saamme rukouksessa tuoda oman elämämme mahdottomuudet. 

Eikä meidän ole pakko mennä johonkin väkijoukkoon sitä apua hakemaan, koska Jeesus on läsnä juuri siellä, missä sinä nytkin olet, vaikka olisit aivan yksin vaivoinesi ja ongelminesi.   

Herra on jo mennyt sinun edelläsi

Tulevaisuutta tässäkin. Herra on jo siellä ensi talven laduilla.  Silloin Debora sanoi Baarakille: "Nouse, sillä tämä on se päivä, jona...