Viime aikoina olen ollut niin talviunessa, että vaikka olisi ollut jotain sanottavaakin, en ole jaksanut tulla tänne blogiin kirjoittamaan. Nämäkin ajatukset aioin jakaa jo ensimmäisenä adventtina, mutta ehtiväthän ne vieläkin.
Silloin ensimmäisenä adventtina katsoimme televisiosta jumalanpalvelusta, mutta minua häiritsi olohuoneemme sotkuisuus. Ajattelin, että eihän tällaisessa ympäristössä voi päästä juhlatunnelmaan. Meille ihmisille kun adventissa ja joulussa ovat niin tärkeitä nuo tunnelmat...
Mutta sitten tuli mieleen, että sotkun keskellehän Jeesus juuri syntyi. Siellä tallissa ei varmasti ollut erityisen kiiltokuvamaiset tunnelmat. Jeesuksen ensimmäinen sänkykin oli eläinten syöttökaukalo. Ja eläimet tietysti myös haisevat, samoin niiden jätökset. Joten se oli hyvin kaukana meidän putipuhtaista joulutunnelmistamme.
Tänäkin adventin aikana ja jouluna Jeesus tulee meidän elämämme sisäisen ja ulkoisen sotkun ja kaaoksen keskelle. Hänelle ei tarvitse olla vieraskorea, vaan hän kyllä tietää jo etukäteen kaikki meidän olosuhteemme, olotilamme ja mielentilamme. Hän sanoo niin kuin Pergamonin seurakunnalle (Ilm. 2:13):
Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä on Saatanan valtaistuin.
Mitä se sellainen Saatanan valtaistuin Pergamonissa tarkoitti, sitä en tiedä, mutta meidänkin elämässämme ja ympärillämme voi olla yhtä ja toista vaikeaa, ahdistavaa ja kipeää. Sen kaiken Jeesus tietää, ja juuri sen keskelle hän tahtoo tulla. Tärkeintä hänelle on sydän, joka tahtoo ottaa hänet vastaan.
Juuri sinne, missä me asumme, Jeesus lupaa tulla ja jäädä asumaan meidän kanssamme (Joh. 14:23):
Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan.
Kun uskomme Jeesukseen, hän asuu meidän sydämissämme. Hän, itse joulun Herra, maailman Vapahtaja. Vaikka meillä ei olisi jouluna mitään muuta, meillä on lahjoista suurin, Jeesus Kristus.
Avaja porttis, ovesi,
käy Herraas vastaan nöyrästi,
kun itse taivaan kuningas
sun tahtoo olla vierahas.
Suo ilovirtes kaikua,
on siitä riemu taivaassa.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen,
hän saapuu luokse syntisen.
Käy, Herra Jeesus, luokseni,
tee sydämeeni majasi.
Se täytä, Jeesus, armolla
ja asu aina minussa.
Taivaaseen minut johdata,
luonasi anna riemuita.
Jo kohta Herra saapuukin.
Niin, aamen, Jeesus rakkahin.
VK 2:1,5
Kiitos Herralle tosiaan, että Hän on aina lähellä, vaikka meistä miltä tuntuisi. Siunausta päivääsi Minna!
VastaaPoistaNiin, on ihana asia että Herra on aina meitä lähellä. Siunausta sinulle Sesse!
PoistaTosiaan, meillä on se taipumus, että haluaisimme tehdä kaiken hienoksi, ennenkuin voisimme päästää Häntäkään sisään... Mutta Hän haluaa tulla meidän arkeemmekin, saati sitten juhlaamme, joka voi kyllä näyttää ihan arjelta, kuten meillä näytti itsenäisyyspäivä. Mutta silti silti se oli itsenäisyyspäivä:) Oli meillä kaksi sinivalkoista kynttilää, mutta siinä se juhlallisuus sitten olikin.
VastaaPoistaOnneksi Jeesus voi tosiaan tulla meidän arkeemme ja siihen arjelta näyttävään juhlaankin. Ja tärkeintä on se mitä on sydämessä, niin kuin laulussakin sanotaan: "Näin sydämeeni joulun teen..."
PoistaJeesus on meidän kanssamme arjessa ja juhlassa.Minusta on kaunis virsi tuo adventti virsi,olen tykännyt siitä aina.
VastaaPoistaOlen aina tykännyt adventin ajasta, ja adventtivirret ovat minusta ihania ❤
Poista