tiistai 25. toukokuuta 2021

Taivas puuttui tilanteeseen


Tänään minua puhutteli Jumalan varjelus ja huolenpito Lootin elämässä; näistä kertoo 1. Moos. 19. Kahdessakin eri tilanteessa Lootista pidettiin ihanasti huolta. 

Hänen kotiinsa Sodomaan oli tullut vierailulle miehiä, jotka olivat selvästi enkeleitä, vaikka heistä ei sitä sanaa käytetä (paitsi Raamattu kansalle -käännöksessä). Sodoman miehillä oli kuitenkin pahat aikeet mielessä, ja he tulivat Lootin talon eteen - peräti kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin (jae 4). Siellä he haastoivat riitaa, uhkailivat Lootia ja kävivätkin jo hänen kimppuunsa. Silloin enkelit puuttuivat tilanteeseen: 

Mutta miehet, jotka olivat talossa, ojensivat kätensä, vetivät Lootin sisälle ja sulkivat oven. Taloon pyrkivien miesten silmät he sokaisivat niin, ettei yksikään enää kyennyt löytämään ovea. (jakeet 10-11)

Vanha käännös sanoo, että he turhaan koettivat löytää ovea

Ihana ajatus tässä on se, että Loot sai olla turvassa omassa kodissaan. Se oli hänelle turvapaikka, jonka yllä oli Jumalan varjelus niin kauan kuin hän siellä vielä asui. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa (Ps. 91:9). 

Kävi samoin kuin profeetta Elisalle, jota Jumala myös varjeli sokaisemalla miehet, jotka vihollismaan kuningas oli lähettänyt ottamaan hänet kiinni. Lootin tapauksessa Jumala sulki oven niiltä ulkopuolisilta, jotka yrittivät pahat mielessään sekaantua hänen elämäänsä. Heidät suljettiin ulkopuolelle. Meihin ei voi koskea mikään, minkä Jumala ei salli meihin koskevan. 

Enkelit jäivät sitten yöksi Lootin luo. Aamun sarastaessa he alkoivat kiirehtiä Lootia, että hänen perheineen olisi lähdettävä heti pakoon, koska Jumala tuhoaisi Sodoman. Mutta noin nopea kotinsa jättäminen tuntui varmasti vaikealta, ja sellaisessa tilanteessa voi suorastaan lamaantua ja mennä toimintakyvyttömäksi. Tai voi tuntua, että eihän tässä nyt voi heti (jos koskaan) mitään tapahtua, mikäs kiire tässä on. Mitä ikinä Loot ajatteli, joka tapauksessa hän jäi hidastelemaan. Silloin Jumalan varjelus toimi taas: 

Kun hän vieläkin vitkasteli, miehet ottivat kädestä häntä, hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään, veivät heidät ulos ja päästivät irti vasta kaupungin ulkopuolella - Herra oli näet päättänyt säästää heidät. (jae 16)

Edellisenä iltana Loot oli vedetty sisälle taloon, nyt hänet vietiin ulos. Tällä kertaa turva oli siellä ulkona, koska kaupungista oli päästävä kauas ja äkkiä. Koska Loot itse ei tuntunut pystyvän toimimaan, Herra toimi hänen puolestaan. Hänen enkelinsä ottivat häntä ja koko perhettä kädestä ja veivät heidät turvaan. 

Ihanasti nämä molemmat tilanteet puhuvat siitä, miten hyvää huolta meistä pidetään. Ei Jumalan johdatuksessa eläminenkään toki takaa ongelmatonta elämää: joutuihan Lootkin lähtemään pakoon omasta kodistaan ja kotikaupungistaan. Lisäksi hän pelkäsi jäädä asumaan Soarin kaupunkiin, johon ensin pakeni, ja joutui siksi asumaan tyttärineen luolassa. Ei ollut voitoista ja menestyksestä tietoakaan siinä elämässä. 

Kuitenkin, niin kuin Paavalikin sanoo, me voimme oppia tyytymään oloihimme, mitkä ne milloinkin ovatkin: 

Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. 

Fil. 4:12-13 

Olimmepa me siis mukavasti kotonamme tai pakomatkalla jossain "luolassa", rikkaudessa tai köyhyydessä, helpon elämän tai ahdistuksen keskellä, terveinä tai sairaina, iloisina tai surullisina, voimme kestää kaiken Jumalan avulla, joka antaa meille voimaa. Mitkä ikinä ovat tämänhetkiset olosuhteemme, niiden keskellä kanssamme on Vapahtajamme Jeesus. Hän on turvamme ja suojamme kaikissa tilanteissa. Sinun kotisi on Korkeimman suojassa. 

torstai 20. toukokuuta 2021

Samanlaisia epäilijöitä kaikki


Minusta on aina ollut epäreilua, miten Tuomasta tunnutaan pitävän jotenkin epäuskoisempana kuin muita opetuslapsia. Todellisuudessahan kukaan muukaan opetuslapsi ei uskonut Jeesusta ylösnousseeksi ennen kuin näkivät hänet. He kaikki olivat aivan samanlaisia epäilijöitä. Tuomas vain sattui olemaan viimeinen, joka ei vielä ollut nähnyt Jeesusta, koska ei ollut paikalla silloin, kun hän ilmestyi kaikille muille. 

Toisten opetuslasten epäuskosta kerrotaan näin: 

Tämä lähti ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja nyt murehtivat ja itkivät. Mutta kun he kuulivat, että Jeesus eli ja että Maria oli nähnyt hänet, he eivät uskoneet. Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi toisessa hahmossa kahdelle heistä, kun he olivat kävellen matkalla maaseudulle. Myös nämä lähtivät viemään sanaa toisille, mutta heitäkään ei uskottu. 

Mark. 16:10-13 

Kun naiset palasivat haudalta, he ilmoittivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille... Apostolit pitivät kuitenkin naisten puheita joutavina eivätkä uskoneet heitä

Luuk. 24:9,11 

Johanneksen evankeliumin 20. luvussa kerrotaan sitten, miten opetuslapset olivat pelon takia koolla lukittujen ovien takana, Jeesus ilmestyi heille ja he iloitsivat hänet nähdessään. 

Mutta Tuomas... ei ollut heidän kanssaan, kun Jeesus tuli. (jae 24) 

Kun toiset kertoivat hänelle nähneensä Herran, hän sitten sanoi, ettei usko, ellei näe hänen haavojaan ja saa koskettaa niitä. No, siinä hän ehkä erosi muista: toisille oli riittänyt pelkkä Jeesuksen näkeminen, mutta hänen piti saada myös koskettaa. 

Ja mikä ihaninta, hän saikin nähdä Jeesuksen haavat ja ihan koskettaa niitä! Reilun viikon päästä opetuslapset olivat taas koolla lukittujen ovien takana, ja nyt Tuomaskin oli paikalla, kun Jeesus taas ilmestyi. Niin hänkin sai vihdoin uskoa niin kuin kaikki muut olivat jo ennen häntä päässeet uskomaan. 

Ehkä Tuomas oli jopa etuoikeutettu, koska muut olivat kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen ensi kerran porukalla, mutta Tuomas sai tällaisen ihan henkilökohtaisen vastaanoton ja sai todella koskettaa Jeesuksen haavoja. 

Epäilyksiä oli kyllä ilmassa vielä silloinkin, kun opetuslapset näkivät Jeesuksen Galileassa, jossa hän antoi heille lähetyskäskyn: 

Ne yksitoista opetuslasta menivät Galileaan sille vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumartuivat palvomaan häntä, mutta muutamat epäilivät

Matt. 28:16-17 

Siis epäilijöitä oli siinä tilanteessa useampi kuin yksi - ja kuitenkin he näkivät Jeesuksen, olivat hänen seurassaan! Aina ei näkeminenkään tuo ihmiselle uskoa. 

Tuollaisille epäilijöille ja muutenkin syntisille, vajavaisille ja keskeneräisille taapertajille Jeesus antoi lähetyskäskynsä. Se kuuluu meillekin, vaikka olisimme miten heikkoja ja huonoja. Ja niin kuuluu meillekin jokaiselle myös armo

Minulle nämä raamatunkohdat puhuvat siitä, ettei Tuomas ollut huonompi kuin muutkaan, eivätkä ne muut olleet jotenkin parempia "ykkösluokan uskovaisia". Meistäkään kukaan ei voi väittää olevansa muita parempi (tai väittäähän aina voi, mutta se on iso vale). Että kun minulla on näin paljon uskoa, se on ihan omaa ansiotani, koska olen niin hyvä kristitty, kun taas sinä et ole. Eikä sen huonoksi itsensä kokevan tarvitse ajatella, että tuo toinen on minua parempi. Kaikki me olemme samassa veneessä, yhtä syntisiä. Eikä usko tule meistä itsestämme, ei se ole oma saavutuksemme, vaan sen antaa meille Jeesus, uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä (Hepr. 12:2). 

Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. 

Room. 3:23-24 

Meillekin syntisille Jeesus tahtoo näyttää haavansa; hän tahtoo antaa meille levon haavoissaan. 

P. S. Kuvassa on Virtain kirkon alttaritaulu, jonka aiheena on Vapahtajan ilmestyminen pääsiäisaamuna Maria Magdaleenalle. Se siis sivuaa hiukan tätä aihetta. 

perjantai 14. toukokuuta 2021

Turvallinen Isän syli


Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden Hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
 

Room. 8:15 

Tämä on blogini sadas postaus. Näin siis satasen raja paukahti rikki vain muutama päivä yksivuotissynttärien jälkeen. 

On ihana asia, että Jumalan lapsina meidän ei tarvitse suhtautua Jumalaan kuin orjat, isäntää lepytellen,  hänen ankaruuttaan ja rangaistustaan peläten. Meidän syntiemme rangaistus oli Jeesuksen päällä, että meillä olisi rauha (kuten Jes. 53 kertoo), ja niin me saamme aivan turvallisesti olla rakastavan Isämme lapsia, jotka sanovat abba eli suomeksi Isi, Iskä

Mutta ihmisiä kun olemme, asiat eivät aina ole meille näin yksinkertaisia. Eri syistä meillä voi olla vääristynyt jumalakuva, johtuu se sitten vaikeasta isä- tai äitisuhteesta tai muista haavoittavista kokemuksistamme. Voi olla, että vielä Jumalan lapsina pelkäämme, että Isä onkin ankara ja vihamielinen ja antaa meille pelkkää pahaa. Kyyristelemme, kun odotamme, että taivaalta putoilee kuumia kiviä ja rangaistuksia. Yritämme lepytellä Jumalaa ja ansaita hänen hyväksyntäänsä. 

Vaikka Taivaan Isä tietysti myös kasvattaa ja kurittaa meitä omaksi parhaaksemme, tekee hän paljon muutakin. Ei hän koko ajan vain lyö rakasta lastaan. Isällä on hyvä tahto meitä kohtaan. Jeesus itse sanoi: 

Kuka teistä on sellainen isä, joka pojan pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen tai hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? 

Luuk. 11:11-12 

Me ihmiset olemme syntisiä, ja siksi moni isä voi hyvinkin olla kova ja armoton, jopa julma. Mutta tavallinen keskivertoisä varmasti rakastaa lapsiaan niin, ettei antaisi käärmeitä ja skorpioneja, vaan sitä, mikä on lapselle hyvää ja tarpeellista. Eikö sitten meidän taivaallinen Isämme, joka rakastaa meitä täydellisellä rakkaudella, enemmän kuin kukaan ihminen, antaisi meille sitä, mikä on hyvää? Kuitenkin turvaton Jumalan lapsi helposti pelkää ja odottaa taivaalta satelevaksi niitä käärmeitä ja skorpioneja. 

Tuhlaajapoika oli nähnyt syvästi oman syntisyytensä ja totesi olevansa niin arvoton, ettei häntä enää voisi kutsua isänsä lapseksi. Niin hän yritti päästä isälle palkkatöihin, ansaitakseen isältä jotain. Hän lähestyi varmasti isäänsä peloissaan. Mitä isä sanoisi ja tekisi hänelle kurjalle? Mutta ennen kuin hän ehti edes esittää katumustaan ja anteeksipyyntöään, isä jo juoksi armahtaen häntä vastaan: 

Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi. 

Luuk. 15:20 

Mikä valtava rakkaus! Ei ollut vihaista, tuomitsevaa isää, vaan täydellinen rakkaus ja hyväksyntä. Kaiken tuhlannut ja kaiken mokannut poika puettiin parhaisiin vaatteisiin ja hänelle järjestettiin juhlat. Isä iloitsi ja riemuitsi hänestä! Siinä ei menneitä muisteltu, ne oli annettu anteeksi ja unohdettu.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. 

1. Joh. 4:18 

Tuosta jakeesta kuulee ihmeellisiä selityksiä, että kun me itse rakastamme täydellisesti, silloin meidän ei tarvitse pelätä mitään tässä elämässä. Kuitenkin jos jakeen lukee asiayhteydessään, eiköhän siinä puhuta Jumalan täydellisestä rakkaudesta ja suhteestamme häneen. Siinähän puhutaan siitä, miten Jumalan rakkaus on meille turva tuomiopäivänä. Kun silmämme avautuvat näkemään Isämme täydellisen rakkauden meitä kohtaan, meidän ei tarvitse pelätä hänen rangaistustaan. Jos pelkäämme, että Jumala pudottelee kuumia kiviä niskaan, silloin emme ole vielä ymmärtäneet, miten täydellinen on hänen rakkautensa, joka karkottaa kaiken tuollaisen pelon, eli sillä tavalla emme ole päässeet "täydellisiksi rakkaudessa". Kukaan ihminenhän ei täällä maan päällä pysty täydellisesti rakastamaan. 

Jumala ei anna meille orjuuden henkeä ollaksemme vieläkin pelossa. Se orjuuden henki voi kyllä vielä ahdistella meitä ja yrittää viedä meiltä pelastuksen ilon, Jumalan lapsen vapauden. Mutta Isämme voi hoitaa meitä rakkaudellaan niin, että pääsemme vapaiksi orjuuden hengen alta. Saamme sanoa niin kuin Paavali, joka kirjoitti galatalaisille: Aja pois orjatar poikinensa! Me saamme Jeesuksen täytetyn työn tähden olla Isän rakkaita lapsia ja saamme aivan armosta ottaa vastaan niin pelastuksen kuin muutkin ihanat Jumalan lahjat. 

Taivaan Isän sylissä saamme tänäänkin olla hänen hellässä hoidossaan. 

keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Vihreille niityille lepäämään

 

Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer. 31:25 

Joskus me kaipaisimme Jumalalta virvoitusta, mutta olemme ehkä niin väsyneitä, ettemme jaksaisi itse etsiä sitä mistään. Ei ole voimaa rukoilla tai lukea Raamattua. 

Kuitenkin juuri väsyneen ja nääntyneen Jumala itse lupaa juottaa, ravita ja virvoittaa. Kun me emme jaksa taistella, hän taistelee. Virren 310 sanoin: 

Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan, 
Pyhä Henkensä auttaa jo meitä. 
Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan, 
meitä Herra ei nukkumaan heitä. 
Kun me uuvumme niin, 
ettei rukouksiin 
eikä valvomiseen ole voimaa, 
hän on puolustaja, 
esirukoilija 
eikä heikkoja, huonoja soimaa. 

Silloin kun meillä ei ole voimaa edes rukoilla, on turvallista tietää, että taivaassa meillä on esirukoilija, joka ei meitä jätä eikä hylkää. Jeesus rukoilee jatkuvasti meidän puolestamme. Ja hän ei heikkoja, huonoja soimaa! 

Jeesus tekee myös tämän: 

Hän vie minut vihreille niityille, 
hän johtaa minut vetten ääreen, 
siellä saan levätä. 
Hän virvoittaa minun sieluni. 

Ps. 23:2-3 

Meistä ei ole itse omaa sieluamme virvoittamaan, mutta Jeesus tekee sen. Hän vie meidät vihreille niityille lepäämään ja virvoittaa siellä väsyneen, nääntyneen sielumme. Hän antaa armonsa sataa meidän päällemme. 

Armo on sitä, ettei meidän tarvitse omilla suorituksillamme ansaita Jumalalta mitään, ei pelastusta eikä muitakaan hänen lahjojaan. Ei tarvitse rakentaa tikapuita ylös taivaaseen, vaan hän laskeutuu sieltä ylhäältä tänne alas meidän luoksemme. Me saamme vain levätä Isän sylissä ja ottaa vastaan. Saamme vain katsoa, miten hänen hyvyytensä ja rakkautensa ympäröi meitä ja miten hän kattaa meille pöydän vihollistemme silmien eteen. Saamme vain olla ja antaa Jumalan rakastaa! 

JOS EN TEE YHTÄÄN MITÄÄN 

Nyt ei ole kiirettä, 
nyt en juokse, 
nyt en suunnittele, nyt en tahdo. 
Nyt en tee yhtään mitään, 
annan vain Jumalan rakastaa 

Nyt tyynnyn, 
nyt olen levolla, 
rauhassa, vapaana 
kuin heikko lapsi, 
enkä tee yhtään mitään, 
annan vain Jumalan rakastaa 

Ja kun valo hyväilee 
ja hiljaisuus ottaa syliinsä 
ja virtaa minuun 
ja luo minut uudeksi, 
kun en tee yhtään mitään, 
annan vain Jumalan rakastaa: 

on uusi hedelmä tulossa... 
toisia varten... 
kypsymässä hiljaa 
voima, voitto... 
jos en tee yhtään mitään, 
annan vain Jumalan rakastaa. 

Erzébet Túrmezei 

tiistai 11. toukokuuta 2021

Yksivuotias juhlatuulella


Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. 

Ps. 118:24 

Tänään iloitsen siitä, että tämä blogini täyttää vuoden. Olin niin vakaasti päättänyt, että tällaista blogia en enää koskaan perusta, ja kyllä viime talvenakin oli välillä tunne, etten taida enää jaksaa jatkaa. Joten onhan se hienoa nähdä, että blogi on kaiken jälkeen päässyt näinkin "korkeaan" ikään! Postauksiakin on syntynyt jo melkein sata, vaikka välillä on ollut pitkiä taukoja, etten ole kirjoittanut tänne mitään. Mutta joskus sitten inspiraatio iskee useammin. 

Lämmin kiitos teille kanssabloggaajille ja muille, jotka olette blogiani seuranneet! Niistä muistahan, jotka täällä mahdollisesti käyvät, minä en tiedä mitään (paitsi lukuina blogin tilastoissa), mutta teidän toisten bloggaajien kanssa on ollut ilo tehdä yhteistä matkaa ja jakaa tätä elämää, sen iloja ja suruja. 

Tätä päivää juhlistaa sekin, että on vihdoin luvattu kesäisiä lämpötiloja, joten nyt saadaan vain antaa armon auringon paistaa, lämmittää ja helliä meitä kylmän talven kohmettamia! 

Kerronpa tähän kohtaan pienet kuulumiset. Minulla oli tosi raskasta maalis-huhtikuussa, koska rytmihäiriöiden ja muidenkin syiden takia oli niin paljon unettomuutta, ja olinkin ihan loppu. (Unettomuutta oli kyllä jo talvellakin, mutta maalis-huhtikuu oli kaikkein pahinta aikaa.) Kun sitten sain mentyä lääkäriin, nyt minulla on vihdoin lääkitys rytmihäiriöihin, ja lisäksi aloitin allergialääkkeen syömisen, mikä sekin väsyttää. Niinpä nyt olen pitkästä aikaa nukkunut kuin tukki, ja olen niin onnellinen!!! Kyllä uni on ihan parasta! Lääkkeetkin ovat suuri Jumalan lahja meille, ja niin on unikin, joka on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Kun saa nukuttua kunnolla, jaksaa taas paljon paremmin. 

Olen kyllä nyt ollut päivisinkin aika väsynyt, mutta se ei haittaa. On ihana tunne, kun ei tarvitse jaksaa eikä tarvitse olla vahva. Nyt saa vain olla heikko ja levätä Taivaan Isän vahvoilla käsivarsilla. Saa vain olla ja antaa Jumalan rakastaa, niin kuin yhdessä runossa sanotaan. Ehkä jaan sen runon täällä joskus myöhemmin. Nyt olen heittänyt painolastit Jumalalle, hoitakoon hän ne, minä omalta osaltani lepään ja nautin keväästä. 

Nautitaan näistä kesäisen lämpöisistä päivistä ja Jumalan armon auringosta! 

Kuva on vanha, se on otettu jonain kesänä yhden ihanan kahvilan terassilla. Harmi kyllä sitäkään kahvilaa ei enää ole. 

P. S. Ne aloitusfiilikset kerroin silloin vuosi sitten ensimmäisessä postauksessani Uudet tuulet puhaltavat

tiistai 4. toukokuuta 2021

Maassa makaaviin palaa voima


Muista, mitä Amalek teki sinulle matkalla, kun olitte lähteneet Egyptistä. Hän tuli sinua vastaan matkalla, kun olit väsynyt ja uuvuksissa, ja hyökkäsi Jumalaa pelkäämättä kaikkien heikkojen kimppuun, jotka olivat jääneet teistä jälkeen. 

5. Moos. 25:17-18 

Niin kuin viholliskansa hyökkäsi israelilaisten kimppuun, kun he olivat aivan uuvuksissa, samoin myös meidän vihollisemme saatana hyökkää monesti meidän kimppuumme juuri kun olemme kaikkein väsyneimpiä ja heikoimpia. Eikä meistä ole sille silloin vastusta. Se saa meidät lankeamaan syntiin tai se saa meidät pelkäämään, epäilemään, masentumaan ja lannistumaan. Tavalla tai toisella se lyö meidät maahan 6-0. 

Mutta onneksi tässä ei ole kaikki! Vaikka me häviämmekin yksittäisiä taisteluita, tämän kaiken yläpuolella on Kuninkaamme Jeesus, joka on voittanut koko sodan jo 2000 vuotta sitten Golgatan ristillä. Häneen turvautuessamme me olemme Voittajan puolella silloinkin, kun makaamme maassa rähmällämme. Ja hänen avullaan me saamme nousta sieltä. Saamme kohottaa rohkeasti päämme ja sanoa: 

Älä iloitse minusta, viholliseni! Vaikka olenkin kaatunut, minä nousen, ja vaikka istunkin pimeydessä, Herra on minun valoni. 

Miika 7:8 

Syntiä tehnyt saa kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen veressä; väsynyt ja uupunut saa uuden voiman. Tästä uudesta voimasta KR-92 sanoo ihanasti (1. Sam. 2:4): 

Maassa makaaviin palaa voima. 

Vihollinen kyllä haluaisi lyödä meidät niin, ettemme siitä enää nousisi, mutta me saamme nousta! Aina uudestaan me saamme nousta, ja taas matka jatkuu. 

Vaikka vanhurskas kaatuisi seitsemän kertaa, hän nousee jälleen. 

Sananl. 24:16

Kun olemme taistelun uuvuttamia, Paimenemme voi myös johtaa meidät vihreille niityille lepäämään. Saamme vihdoin kaiken jälkeen nukkua väsymystä pois, niin kuin Elia nukkui kinsteripensaan alla (1. Kun. 19.). Hän oli pelännyt, paennut henkensä edestä ja oli niin vihollisen lannistama, että halusi vain kuolla. Mutta ihana, rakastava Taivaan Isä antoi väsyneen ja masentuneen levätä. Hänet hoidettiin kuntoon, annettiinpa vielä taivaasta ruokaakin syötäväksi, että hän vahvistuisi. Ja sitten hän sai uuden voiman ja uusia tehtäviä. 

Eliaa masensi myös se, miten yksin hän koki jääneensä. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, hän valitti. Silloin Herra rohkaisi häntä sillä, että on kyllä myös 7000 muuta, jotka ovat jääneet jäljelle - jotka eivät ole sortuneet palvelemaan Baalia. Ja pian tuon jälkeenhän Elia jo tapasikin Elisan, josta tuli hänen oppipoikansa ja seuraajansa, ja he alkoivat sitten kulkea yhdessä. 

Taivaallinen Isämme tietää, mikä sinut on lyönyt maahan, uuvuttanut ja lannistanut. Hänellä on annettavana juuri niihin tilanteisiin täsmälääkkeitä, sitä Taivaan Isän täysihoitoa. Hän nostaa sinut maasta, parantaa armollaan ja antaa uuden voiman. 

Ristin luona vuotaa rauha 
syömmeen särkyneen. 
Sinne eivät myrskyt yllä, 
paikkaan tyveneen. 

Ristin luona raskaat huolet 
lohdutuksen saa. 
Siellä sielun pimeyteen 
taivas aukeaa. 

Taisteluissa nääntyneelle 
siellä lepo on. 
Tappioihin sortuneet saa 
käydä voittohon. 

HL 281:1-3 
Ester Heiskanen, Fanny Stenroth 
(Tämä on yksi lempilauluistani Hengellisessä laulukirjassa. Hoitavat sanat ja valtavan kaunis sävel.) 

Herra on jo mennyt sinun edelläsi

Tulevaisuutta tässäkin. Herra on jo siellä ensi talven laduilla.  Silloin Debora sanoi Baarakille: "Nouse, sillä tämä on se päivä, jona...