tiistai 29. kesäkuuta 2021

Jumalan aika


Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin? Kuka johtaa minut Edomiin? Etkö sinä, Jumala, hylännyt meidät? Sinä, Jumala, et lähtenyt meidän sotajoukkojemme kanssa. 

Ps. 108:11-12 

Joskus meidän edessämme tuntuu olevan kuin linnoitettuja kaupunkeja, ylipääsemättömiä muureja, ovia jotka eivät avaudu. Eteenpäin pitäisi päästä, mutta tie on suljettu, eikä Jumalakaan sitä avaa. Jumala viipyy ja vaikenee - hän ei lähde meidän "sotajoukkojemme" kanssa, ei lähde mukaan meidän suunnitelmiimme eikä siihen, mitä luulimme hänen suunnitelleen. Hän ei tunnu kuulevan rukouksiamme tai ei ainakaan vastaa niihin, tai hän kyllä vastaa, mutta sanoo: odota tai ei. Niin kuin tuon psalmin kirjoittaja koki, samoin meistäkin tuntuu kuin Jumala olisi unohtanut ja hylännyt meidät. 

Kuitenkaan Jumala ei viivy eikä vaikene ikuisesti, vaikka joskus hänen hiljaisuutensa tuntuu loputtomalta. Kun Jumalan aika koittaa, silloin hän toimii. Pakkosiirtolaisuudessa olevalle Jumalan kansallekin sanottiin: "Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat kuluneet..." Oli tietty määräaika, jonka taivas tiesi. Jumalalla oli oma tarkoituksensa niille 70 vuodellekin. Mutta hän oli valmistanut myös ulospääsyn siitä tilanteesta. Hän lupasi: 

Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat kuluneet, minä katson teidän puoleenne. Minä toteutan teille antamani hyvän lupauksen ja tuon teidät takaisin tähän paikkaan, sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia - minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. 

Jer. 29:10-11 

70 vuotta pakkosiirtolaisuudessa oli tuskallisen pitkä aika. Se tuntui varmasti loputtomalta. Mutta vaikka olisi kulunut 70 vuotta pakkosiirtolaisuudessa tai 40 vuotta erämaassa, silti silloinkaan Jumala ei ole unohtanut meitä. Hänellä on meille omat suunnitelmansa, rauhan eikä tuhon ajatukset! Hän tahtoo antaa tulevaisuuden ja toivon. 

Usein käy kyllä niin, että sitten kun Jumala toimii, hän tekee sen aivan eri tavalla kuin itse olin ajatellut. Mutta sittenpä on jännittävää nähdä, että millä tavalla sinä, Isä, tällä kertaa toteutat suunnitelmasi. Hän voi yllättää. Ollaan avoimia sille, mitä hän tahtoo tehdä. Hänen suunnitelmansa on varmasti se paras mahdollinen. 

Tuo psalmi 108 jatkuu näin (jakeet 13-14): 

Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä ihmisten apu on turha. Jumalassa me teemme väkeviä tekoja. Hän tallaa ahdistajamme maahan. 

Herra voi lopulta viedä meidät jopa siihen linnoitettuun kaupunkiin, jos se on hänen tahtonsa, koska hän on mahdottomuuksien Jumala. 

Mitä tulee kokemiimme pettymyksiin, uudessa kirjassaan (elämäkerrassaan) Kutsuna kuuliaisuus Maarit Eronen kertoo erään luennoitsijan sanoneen: 

Kun me rukoilemme, osoitamme luottamusta Jumalaan. Kun hän ei vastaa toivomallamme tavalla, hän osoittaa luottamustaan meihin; hän luottaa, että kestämme pettymyksen ja silti uskomme häneen. 

Kirjassaan Maarit Eronen kertoo paljon juuri noista pettymyksistä: kuinka Jumala johdatti milloin minnekin, ja sitten asiat menivät kuitenkin pieleen. Hänen kirjansa onkin valtavan hyvää vertaistukea juuri paljon pettymyksiä kokeneille. Suosittelen! 

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Ilahduta palvelijasi sielu


Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää. Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni. Sillä sinä olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat. 

Ps. 86:3-5

Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme. Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet. 

Ps. 90:14-15 

Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet... Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. 

Ps. 51:10,14

Näin mekin saamme rukoilla. Että armollinen Jumalamme ilahduttaisi meidän sielumme; että hän antaisi myös iloa, vaikka niin paljon kovaakin olemme kokeneet. Jopa yhtä paljon iloa kuin sitä ahdistusta on ollut. 

Ja kyllä hän ilahduttaa: 

Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista. 

Ps. 92:5

Ilahduttakoon rakas taivaallinen Isämme juuri sinua tänä kesänä armollaan, rakkaudellaan ja hyvillä lahjoillaan. Ole siunattu! 

Tämä oli kerrankin tällainen lyhyt ja kevyt kesäpostaus, kun ei paljon ajatuksia pyöri päässä, ja hyvä ehkä niin, koska minulla on yleensä taipumusta kirjoittaa niin pitkästi, että kukapa niitä jaksaa lukea. Nautitaan kesästä! 

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Ilottomasta jumalasuhteesta iloon ja vapauteen


Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, 
  mutta hän vastasi: "Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. 
  Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!" 
  Isä vastasi hänelle: "Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun."  

Luuk. 15:28-31 

Kun sydän on epävarma Jumalastaan, se ei uskalla nauraa. 

George MacDonald 

Tuhlaajapojan kunnollisella vanhemmalla veljellä oli vääränlainen kuva omasta isästään. Isoveli oli selvästi kiltti ja velvollisuudentuntoinen suorittaja, jolla homma meni raatamisen puolelle, eikä hän osannut ottaa välillä rennosti ja nauttia elämästään. Hän kuvitteli, että tuollaista elämää isäkin häneltä odottaa: pelkkää ilotonta puurtamista. Eikä isä hänen mielestään koskaan antanut hänelle mitään hyvää. 

Tämä kuvaa osuvasti monen uskovaisen vääristynyttä jumalakuvaa. Meissäkin on suorittajatyyppejä, jotka sortuvat raatamaan Jumalan hyväksi ja kokevat, etteivät saa häneltä mitään vaivansa palkaksi. Ei mitään ilonaihetta, ei juhlaa, irrotusta eikä lepoa. Ei mitään hyvää. Aina vain tätä samaa raatamista. 

Joku toinen taas ei ehkä ole suorittajatyyppiä, mutta ei muuten vain osaa iloita eikä rentoutua. Olemme liian vakavia, synkistelemme ja uimme jatkuvasti liian syvissä vesissä, vaikka kevyemminkin olisi lupa ottaa. 

Tuo vanhempi veli väitti, ettei isä ollut kertaakaan antanut hänelle edes yhtä vuohipahaista, että hän olisi voinut juhlia ystäviensä kanssa. Mutta isä muistutti häntä, että kaikkihan täällä kotona oli myös hänen. Tuhlaajapojan veli olisi voinut ihan itse välillä keskeyttää raatamisensa, ottaa sen vuohen ja pistää juhlat pystyyn. Mutta hän ei osannut. 

Kyllä meidänkin taivaallinen Isämme haluaa meidän myös lepäävän, rentoutuvan ja  nauttivan elämästä sekä hänen hyvistä lahjoistaan. Kyllä hän antaa meille hyvää. Mutta joskus on niinkin, ettemme itse älyä ottaa sitä hyvää vastaan. Siinä se kaikki olisi nenämme edessä; se kaikki olisi kyllä meidän. Kunhan vain osaisimme antaa itsellemme luvan myös keventää ja irrotella, iloita ja riemuita. 

Ps. 84:12 sanoo Jumalasta: 

Herra Jumala on aurinko ja kilpi, hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti. 

Mitä tuohon nuhteettomuuteen tulee, me saamme olla pukeutuneina Jeesuksen lahjavanhurskauteen. Siinä ja vain siinä voimme olla nuhteettomia Jumalan silmissä. 

Mutta: hän ei siis kiellä meiltä hyvyyttään! Kaikilla ei tietenkään ole tätä ongelmaa, mutta joillekin meistä on terveellistä muistaa, että ehkä olemme ajoittain sortuneet itse kieltämään kaiken hyvyyden itseltämme. Meidän taivaallinen Isämme ei kuitenkaan ole ilonpilaaja, vaan hän tahtoo meidän myös iloitsevan ja nauttivan hänen lahjoistaan. 

Se ilonpilaaja voi joskus asua ihmisen omassa sydämessä. Sydämessä, joka ei uskalla uskoa Jumalan hyvyyteen eikä osaa ottaa sitä vastaan. Silloin luulemme, että Jumala on vaativa orjapiiskuri, jonka pelloilla pitää vain raataa otsa rypyssä. Oman rikkinäisyytemme takia meillä voi olla tällainen tai jollain muulla tavalla vääristynyt jumalakuva, mutta onneksi rakastava Isämme voi hoitaa ja eheyttää meitä ja käsitystämme hänestä. 

Vielä seuraavassa psalmissa sanotaan (Ps. 85:13): 

Herra antaa kaiken hyvän. 

Ja Jer. 32:40-41: 

Minä teen heidän kanssaan ikuisen liiton: minä en käänny heistä pois vaan osoitan heille hyvyyttä, ja he pelkäävät ja kunnioittavat minua eivätkä enää luovu minusta. Minä iloitsen tehdessäni heille hyvää. 

Näin ihana Isä meillä on. Jos Jumala Isänä tuntuu etäiseltä emmekä osaa nähdä hänen hyvyyttään, katsotaan Jeesukseen, joka sanoi: 

Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. 

Joh. 14:9

Jeesus on ansainnut meille paikan Isän kodissa, jossa saamme turvallisesti olla hänen lapsinaan, ja kaikki mikä on hänen, on meidän. Isän lapsina meidän ei tarvitse suorittaa eikä raataa orjuudessa, vaan saamme elää siinä vapaudessa, jonka Jeesus ansaitsi meille. Jeesuksessa voimme löytää hyvän ja armollisen Jumalan vääristyneen jumalakuvamme tilalle. Saamme ottaa sen vuohipahaisen ja järjestää juhlat iloisin ja vapain sydämin, koska: On Jeesus lunastuksen jo täysin täyttänyt! Kuten alkaa seuraavan laulun ensimmäinen säkeistö. Tässä siitä säkeistöt 2-4. 

Nyt täysi on jo kaikilla lapsenoikeus, 
kun Jeesus hankki meille sovituksen. 
Niin turhaa oli pelkoni, turhaa ahdistus, 
kun mietin, kuinka saisin armahduksen. 
Kun eivät pyhitys, parannus tai kyyneleet 
tai usko, kuuliaisuuskaan rauhaa tuottaneet, 
saan Kristuksessa autuas jo olla. 

Kun lahja on jo annettu, ansioilla voi 
en koskaan saada valtakuntaa taivaan. 
Kun Isä Pojassansa jo suosionsa soi, 
saan kaiken perinnöksi ilman vaivaa. 
Sä ensin annoit armon, vaan silti yritin 
ja orjan töissä armoa turhaan anelin 
ja rakkautta ansaita näin tahdoin. 

Vaan ennen kuin on maailma ollut luotukaan, 
mä pääsin lapseksesi Kristuksessa. 
En siitä tiennyt, turhaan jäin yksin suremaan, 
tein työtä ankarassa orjuudessa. 
Nyt neuvojasi hiukan jo vihdoin aavistan: 
on aivan kaikki armoa Herran Jumalan, 
siis armostasi ainoastaan kiitän. 

SK 227:2-4, Lina Sandell 

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Lintujen ja kukkien saarna


He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: "Voiko Jumala kattaa pöydän autiomaassa? Kyllä hän kallioon iski, niin että vedet vuotivat ja purot tulvivat, mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansalleen lihaa?" 

Ps. 78:19-20

Psalmissa 78 kerrotaan, miten israelilaiset hädässä ollessaan saivat uudestaan ja uudestaan kokea Jumalan ihmeellistä apua. Mutta aina uudestaan he myös alkoivat epäillä, kapinoivat ja valittivat. Kun saadusta rukousvastauksesta oli kulunut aikaa, he eivät jaksaneet uskoa, että Jumala enää tekisi yhtään mitään. 

Tämä on lohdullinen psalmi, koska juuri sellaisiahan mekin olemme. Vaikka Jumala olisi menneisyydessä auttanut miten ihanasti ja ihmeellisesti tahansa, niin kun tulee uusia vaikeuksia, emme jaksakaan uskoa, että hän vielä nytkin voisi tehdä jotain. Voiko Jumala kattaa pöydän autiomaassa? Kyllä hän silloin ennen teki sitä ja sitä, mutta nyt ei kyllä enää ole mahdollista. Hän ei enää välitä, hän ei muista minua ja asioitani, hän ei pysty eikä halua. Näin sitä monesti miettii mielessään murehtiessaan ongelmiaan. 

Miksi Jumala sitten olisi äkkiä lopettanut kaiken toimintansa? Miksi hän olisi muuttunut joksikin muuksi, hän, joka on sama eilen, tänään ja ikuisesti? Hän, joka sanoo (Mal. 3:6): Minä, Herra, en muutu. 

Vielä tänäänkin hän on sama kuin Raamatun aikoina ja sama kuin silloin, kun menneinä aikoina saimme itse kokea hänen apuaan. Vielä tänäänkin hän voi kattaa pöydän autiomaassa. 

Armoa oli, että vaikka israelilaiset aina uudestaan sortuivat epäilemään, silti aina uudestaan Jumala auttoi heitä. Noidenkin yllä olevien jakeiden jälkeen kerrotaan (Ps. 78:24-25): 

Hän antoi sataa heille mannaa syötäväksi ja tarjosi heille taivaan viljaa. Ihmiset söivät enkelten leipää. Hän lähetti heille evästä yllin kyllin. 

Suuressa armossaan hän tulee aina uudestaan meidänkin avuksemme, vaikka meillä ei usko riitä. 

Näin kesällä meillä on hyvä mahdollisuus toteuttaa käytännössä Jeesuksen sanoja: Katsokaa taivaan lintuja, katsokaa kedon kukkia. Minäkin olen viime aikoina kuunnellut erityisesti lempilintuni pajulinnun ja yhden lempikukistani, voikukan, saarnaa. Siinä ne laulavat ja siinä ne kukkivat täysin huolta vailla. Ja meidän taivaallinen Isämme pitää niistä huolen. 

Eikö viittä varpusta myydä kahdella kuparilantilla? Silti Jumala ei ole unohtanut yhtäkään niistä. Jopa kaikki teidän päänne hiuksetkin on laskettu. Älkää siis pelätkö, te olette arvokkaampia kuin paljot varpuset. 

Luuk. 10:6-7 

Sinun taivaallinen Isäsi ei ole unohtanut sinuakaan! Hän kyllä muistaa sinut ja on kuullut rukouksesi. Hän pystyy kattamaan pöydän autiomaassa - hän pystyy kattamaan sinulle pöydän vihollistesi silmien eteen (Ps. 23:5). Anna tänä kesänä lintujen ja kukkien saarnata sinulle rakastavan Isämme hyvyydestä!

Herra on jo mennyt sinun edelläsi

Tulevaisuutta tässäkin. Herra on jo siellä ensi talven laduilla.  Silloin Debora sanoi Baarakille: "Nouse, sillä tämä on se päivä, jona...