Minä nostan silmäni vuoria kohti - mistä minulle tulee apu? Apu minulle tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta.
Ps. 121:1-2
Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: "Siirry täältä tuonne", ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.
Matt. 17:20
Usein eivät vuoret siirry eikä maa järise. Elämässä on paljon arkea ja vaikeuksien kestämistä; Jumala kasvattaa ja koettelee meitä. Ja vetää meitä lähelleen, koska liian helppo elämä vie helposti kauas hänestä, kun ihminen alkaa ajatella, että tässähän sitä pärjätään ilman Jumalaakin.
Mutta se ei tarkoita, ettei mitään hyvää koskaan tapahtuisi ja etteivät mitkään mahdottomuuksien vuoret koskaan siirtyisi. Rukousvastauksiakin tulee, ja jopa ihmeellisiä asioita voi joskus tapahtua, kun Jumala alkaa toimia.
Kuitenkin kun me luemme noita Jeesuksen sanoja sinapinsiemenen kokoisesta uskosta, joka siirtää vuoria, meitä alkaa lähinnä masentaa. Kun se sinapinsiemen kuuluu olevan kooltaan tosi pieni ja vaatimaton, minulla ei siis ole edes sen vertaa uskoa, kun vuoret eivät siirry ja kun kaikki on aivan selvästi mahdotonta.
Mutta jos kerran ne vuoret voivat siirtyä noin minimaalisen pienellä uskolla, ehkä se tarkoittaakin sitä, että asioita voi tapahtua meidän olemattomasta uskostammekin huolimatta. Koska ratkaisevaa ei ole uskon määrä, vaan sen kohde. Että lopulta se on Jumala, joka ne asiat tekee, emme me. Me saamme vain katsella ja ihmetellä sitä, mitä taivaallinen Isä suuressa armossaan tekee meidän ja läheistemme elämässä.
Itsekin olen silloin tällöin saanut katsoa ja ihmetellä, kun Jumala on todella tehnyt jotain sellaista ihmeellistä, mihin minun uskoni ei olisi koskaan riittänyt. Hän on suuri ja kaikkivaltias, hän voi, hänelle ei mikään ole mahdotonta, ei edes sinun elämässäsi! Kuinka pieneksi ja avuttomaksi sitten tunnetkin itsesi niiden suurten mahdottomuuksien vuorten edessä.
Silloin kun meidän Herramme tarttuu toimeen, alkaa todella tapahtua, kuten psalmissa 18 kerrotaan:
Ahdistuksessani minä huusin Herraa, huusin avuksi Jumalaani. Hän kuuli temppelistään minun ääneni, huutoni tuli hänen eteensä ja kantautui hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät. Ne horjuivat, koska hän vihastui... Hän taivutti taivaat ja astui alas...
Ja vähän myöhemmin sama psalmi jatkaa:
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä. Hän pelasti minut väkevältä viholliseltani, vihamiehiltäni, sillä he olivat minua vahvempia. He nousivat minua vastaan hätäni päivänä, mutta Herra oli minun tukenani. Hän toi minut avaraan paikkaan. Hän pelasti minut, sillä hän on mieltynyt minuun.
Niin me saamme turvallisesti nostaa silmämme vuoria kohti, koska apu meille tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan - Herralta, jolle on kaikki mahdollista, vaikka me itse emme pystyisi tekemään niille elämämme mahdottomuuksille yhtään mitään.
P. S. Joskus minulle avautuu Raamatusta koko ajan jotain jaettavaa, joskus taas ei avaudu pitkään aikaan mitään. Siksi nytkin täällä on ollut pitkään hiljaista. Toki tämä blogi on muutenkin minulle vähän sivuharrastus enkä aina tiedä, kannattaako täällä edes roikkua, mutta nyt kun tuli jaettavaa, niin poikkesinpa täällä taas. Mitä kuvaan tulee, minulla ei ole digiaikana otettuja kuvia vuorista, mutta tuossapa edes tuollainen Aavasaksalta otettu kuva.
