tiistai 28. joulukuuta 2021

Siinä on rakkaus

 

Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua minun sieluni janoaa, sinua kaipaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. 

Ps. 63:2 

Joskus kun lukee tuollaisia jakeita Raamatusta, niihin on helppo eläytyä. Mutta voihan ihminen olla sellaisessakin hengellisessä kuivuudessa, ettei osaa tai jaksa edes janota ja kaivata Jumalaa. Tulee syyllinen olo, kun kaipaakin enemmän hänen siunauksiaan, lahjojaan ja rukousvastauksiaan kuin häntä itseään, hänen läheisyyttään. Niin oman navan ja omien tarpeiden ympärille elämä voi keskittyä. Kaukana ovat monesti pyhät ja hurskaat tunnelmat. 

Isämme onneksi välittää niistä meidän tarpeistamme ja rukousaiheistammekin. Hän myös tietää, millaista tekoa me olemme, ja silti hän rakastaa meitä. Herra tietää, miten syntisyytemme on saastuttanut senkin, mikä on parasta meissä, meidän hurskautemmekin: 

Kaikista meistä on tullut kuin saastaa ja kaikki meidän vanhurskautemme on kuin tahrainen vaate. Kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli. 

Jes. 64:5 

Juuri tällaisia syntisiä Taivaan Isä armahtaa: 

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät. Sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme; hän muistaa, että olemme tomua. 

Ps. 103:12-14 

Onneksi tässä uskonelämässä ei ole kysymys siitä, miten paljon omasta sydämestä löytyy rakkautta, hurskautta ja hartautta. Vaan: 

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 

1. Joh. 4:10 

Ei tarvitse kaivella, mitä oman puseron alta löytyy, vaan saa katsoa Jeesukseen, hänen armoonsa ja rakkauteensa. Toinen vastaava kohta on Joh. 15:16: 

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät sitä varten, että menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi ja että Isä antaisi teille, mitä sitten anottekin häneltä minun nimessäni. 

Tärkeintä ei ole meidän oma valintamme, omat tekomme, oma rakkautemme, vaan se, että Jeesus itse valitsi meidät. Ja hän teki sen, vaikka tiesi jo etukäteen kaiken rakkaudettomuutemme, itsekeskeisyytemme, syntimme ja epäonnistumisemme. Sittenkin hän valitsi, sittenkin hän rakasti - ja rakastaa yhä edelleen. Jeesukselle me olemme rakkaita ja kallisarvoisia, ja hänen armonsa pukee meidät puhtaan valkoiseen pukuun joka päivä uudestaan. Syntimme on peitetty ja heitetty meren syvyyteen, josta onkiminen on kielletty! 

Ja sen kuivan ja nääntyvän maan Herra voi muuttaa lähteitten maaksi. Hän voi tehdä tien autiomaahan ja joen kuivuuden keskelle. Jeesus itse antaa meille sen rakkauden, Hengen palon ja innon, jota meillä ei omasta takaa ole. Hän on kaiken rakkauden lähde. 

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Olosuhteista huolimatta


Poden monesti unettomuutta, ja tietysti juuri tänään, kun olin aikonut siivota talon joulukuntoon, heräsin jo kello 2.40. En tiedä saanko tänään aikaan mitään. No, onhan vielä huominen, mutta olin kyllä aikonut aatonaattona hiukan keventää ennen aaton ja joulunpyhien hässäköitä. 

Minullehan ei olisi väliä, vaikka tekisin hiukan kevyemmänkin siivouksen. Mutta tuntuu, että kaikilla muilla paitsi minulla (myös uskovaisilla) on joku pakkomielle joulun ulkoisista puitteista, joiden pitää olla joka tavalla hirveän täydelliset. Ei tule sydämeenkään joulua, jos ei kaikki ole ulkoisesti juuri niin kuin pitää. Ja jos ei vietä joulua yksin, niin täytyy vain kiltisti suoriutua kaikesta toisten toivomusten toteuttamisesta, vaikka itse haluaisi keskittyä joulun sanomaan. Ainakin meillä joulut ovat myös niin kiireisiä, ettei sellaista "Jeesus-lapsi syntyy sydämeen" -tyyppistä joulua edes ehdi tulla. Kyllä siinä joulun päivänsankari on melko lailla sivuosassa. Vasta joulun jälkeen ehtii häntäkin taas ajatella. 

Taas tulee mieleen se, mitä kirjoitin täällä viime joulun alla otsikolla Kaaoksenkin keskelle Jeesus tulee. Jeesus itse syntyi hämärään, haisevaan ja sotkuiseen eläinten suojaan, mutta silti meille ei tule joulu, jos kaikki ei ole luksusta ja viimeisen päälle. 

Mutta olivatpa meidän ulkoiset tai sisäiset olosuhteemme jouluna millaiset tahansa, vaikka koti olisi sotkuinen, sydän rikki ja kaikki muutenkin rempallaan ja omasta tai toisten mielestä joulu olisi pilalla, niin itse joulun sankari Jeesus tahtoo tänäkin jouluna elää meidän sydämissämme. Kun meillä on hänet, meillä on kaikki, menivätpä tietyt kolme päivää vuodesta hyvin tai huonosti. Ja kun meillä on Jeesus, silloin sydämessä on ihan tarpeeksi joulua, vaikka meillä ei olisi jotain tiettyä fiilistä, jota niin hirveästi tavoittelemme tähän aikaan vuodesta. 

Siunausta ja Jeesuksen läsnäoloa jouluusi! 

torstai 16. joulukuuta 2021

Sotkuiset elämän langat


Olen näköjään postaillut nyt noin kuukauden välein. Täällä ollaan vaihteeksi. Tässä muutama viikko sitten kaivoin esiin pienen muovipussin, jossa minulla on vuosien ajan ollut sekalainen valikoima erivärisiä lankarullia. Ne olivat ajan mittaan sotkeutuneet jonkin verran toisiinsa. Mutta nyt kun en ollut vuosiin edes käyttänyt niitä ja avasin pussin, langat olivat menneet entistä pahemmin sekaisin. Se oli jo sellainen sekasotku, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin heittää kaikki roskiin. 

Tuollainen sekasotku meidän elämämmekin voi joskus olla. Niistä elämän langoista ei pieni ihminen ota selvää, missä oikein mennään, miten tässä näin kävi ja miten nämä umpisolmut saataisiin auki. Vieläkö tästä joskus päästään selville vesille ja helpottaako tämä tilanne joskus? 

Jumalalle ne meidän sekaisin menneet lankamme eivät onneksi ole mahdottomia selvittää. Hänen ei tarvitse luovuttaa ja heittää kaikkea roskiin, niin kuin minä tein. Meistä voi näyttää, ettei edes Jumala voi enää tehdä näille asioille mitään. Mutta sittenkin hän voi. 

Markuksen evankeliumin 9. luvussa kerrotaan isästä, joka oli epätoivoinen, kun hänen poikansa oli niin vaikeasti riivattu, eivätkä edes opetuslapset voineet auttaa poikaa. Silloin mies kääntyi Jeesuksen puoleen ja sanoi: 

Mutta jos sinä voit jotakin, niin auta ja armahda meitä! 

Ja Jeesus vastasi: 

Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. 

Silloin mies pyysi Jeesusta auttamaan häntä hänen epäuskossaan. Hänen oma uskonsa ei riittänyt siihen, että mikään voisi muuttua. Mutta Jeesus todella auttoi ja armahti, kun hän paransi miehen pojan. 

Jos emme tällä hetkellä ota selvää elämämme sekaisesta lankavyyhdistä, saamme muistaa sen, mitä Maija-Liisa Heiskanen sanoo kirjassa Aamun sana

Jos katselet taideteosta läheltä, näet vain yksityiskohtia. Vasta kun siirryt kauemmas, näet kokonaisuuksia. 
  Älä hätäänny, lapseni, jos et ymmärrä tänään kaikkea, huomenna näet jo enemmän. 

Ajallaan Jumala voi tehdä tästäkin sekasotkusta jotain kaunista. Ehkä hänellä on taideteoksen työmaa kesken sinun elämässäsi, ja keskeneräiset työmaat voivat olla sekaisia paikkoja. Mutta jotain uutta siitä on koko ajan syntymässä. Toivoa on! 

Mitä minä teen, sitä sinä et nyt käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät. 

Joh. 13:7 

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut. 

Room. 8:28 

Jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi

Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä.  Ps. 63:7  Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurott...