tiistai 28. joulukuuta 2021

Siinä on rakkaus

 

Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua minun sieluni janoaa, sinua kaipaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. 

Ps. 63:2 

Joskus kun lukee tuollaisia jakeita Raamatusta, niihin on helppo eläytyä. Mutta voihan ihminen olla sellaisessakin hengellisessä kuivuudessa, ettei osaa tai jaksa edes janota ja kaivata Jumalaa. Tulee syyllinen olo, kun kaipaakin enemmän hänen siunauksiaan, lahjojaan ja rukousvastauksiaan kuin häntä itseään, hänen läheisyyttään. Niin oman navan ja omien tarpeiden ympärille elämä voi keskittyä. Kaukana ovat monesti pyhät ja hurskaat tunnelmat. 

Isämme onneksi välittää niistä meidän tarpeistamme ja rukousaiheistammekin. Hän myös tietää, millaista tekoa me olemme, ja silti hän rakastaa meitä. Herra tietää, miten syntisyytemme on saastuttanut senkin, mikä on parasta meissä, meidän hurskautemmekin: 

Kaikista meistä on tullut kuin saastaa ja kaikki meidän vanhurskautemme on kuin tahrainen vaate. Kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli. 

Jes. 64:5 

Juuri tällaisia syntisiä Taivaan Isä armahtaa: 

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät. Sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme; hän muistaa, että olemme tomua. 

Ps. 103:12-14 

Onneksi tässä uskonelämässä ei ole kysymys siitä, miten paljon omasta sydämestä löytyy rakkautta, hurskautta ja hartautta. Vaan: 

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 

1. Joh. 4:10 

Ei tarvitse kaivella, mitä oman puseron alta löytyy, vaan saa katsoa Jeesukseen, hänen armoonsa ja rakkauteensa. Toinen vastaava kohta on Joh. 15:16: 

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät sitä varten, että menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi ja että Isä antaisi teille, mitä sitten anottekin häneltä minun nimessäni. 

Tärkeintä ei ole meidän oma valintamme, omat tekomme, oma rakkautemme, vaan se, että Jeesus itse valitsi meidät. Ja hän teki sen, vaikka tiesi jo etukäteen kaiken rakkaudettomuutemme, itsekeskeisyytemme, syntimme ja epäonnistumisemme. Sittenkin hän valitsi, sittenkin hän rakasti - ja rakastaa yhä edelleen. Jeesukselle me olemme rakkaita ja kallisarvoisia, ja hänen armonsa pukee meidät puhtaan valkoiseen pukuun joka päivä uudestaan. Syntimme on peitetty ja heitetty meren syvyyteen, josta onkiminen on kielletty! 

Ja sen kuivan ja nääntyvän maan Herra voi muuttaa lähteitten maaksi. Hän voi tehdä tien autiomaahan ja joen kuivuuden keskelle. Jeesus itse antaa meille sen rakkauden, Hengen palon ja innon, jota meillä ei omasta takaa ole. Hän on kaiken rakkauden lähde. 

2 kommenttia:

  1. Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta. Onneksi meillä on Jeesus
    ja Hänen luokseen saa mennäsellaisena kuin on. Siunausta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Onneksi Jeesuksen luo saa tosiaan tulla juuri tällaisena. Siunausta sinulle!

      Poista

Jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi

Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä.  Ps. 63:7  Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurott...