Se tapahtuu kun lepäät

Vähän aikaa sitten luin kirjaa, jossa kerrottiin ohimennen Muroman puheesta, jonka hän oli pitänyt joskus 1950-luvulla. Hän oli puhunut tästä jakeesta: 

Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. 

Apt. 2:2 

Kirjassa kerrotaan: 

Tänä iltana Muroma puhui tästä jakeesta, Apt. 2:2, korostaen, että "he istuivat". He olivat odottaneet kauan, rukoilleet ja ehkä väsyneet, nyt he vain istuivat. Ja silloin se tapahtui. 

Nyt en ajatellut pitää helluntaisaarnaa, vaan jakaa pari sanaa odottamisesta ja väsymisestä. Tuosta kirjassa kerrotusta minulle tuli heti mieleen Tomas Sjödinin kirja Se tapahtuu kun lepäät. Siinä hänkin kirjoittaa siitä, miten ihmiset ovat monesti kokeneet, että kun he väsyvät täysin, luovuttavat ja lopettavat kaiken yrittämisen, silloin he ovatkin saaneet huomata, ettei taistelu olekaan menetetty, vaan tilanne onkin lähtenyt paranemaan. 

Sama juttu silloin, kun yrittää väkisin muistaa jotain nimeä, eikä millään saa sitä mieleensä. Sitten kun lopettaa yrittämisen ja rentoutuu, nimi voikin tulla itsestään mieleen. 

Joskus asiat tapahtuvat vasta silloin, kun me emme jaksa enää yhtään yrittää. Kun on kauan odottanut, rukoillut ja taistellut, eikä lopulta jaksa enää rukoilla tai varsinkaan odottaa mitään tapahtuvaksi. Omat voimat ja keinot on käytetty. Ei jaksa enää uskoa eikä toivoa. Vielä silloinkin Jumala voi yllättää. Kun kaikki on lopussa, vielä silloinkin jäljellä on kaikkivaltias Jumala, meidän rakastava Isämme. 

Yhdessä kirjassa tuli vastaan pari tähän aiheeseen liittyvää aforismia. Kenen ajatuksia ne ovat, sitä ei kerrottu. Mutta antakoot nämä ajatukset meille toivoa siitä, ettei peliä ole menetetty ja että jotain hyvää voi vieläkin tapahtua, onhan meillä hyvä Isä.  

Hartaasti odotetut asiat tapahtuvat silloin kun lakkaa odottamasta. 

Kun on luopunut odottamasta valoa, kevät saapuu yllättäen. 

Kun uuvumme, saamme uupua Vapahtajan syliin. Se on paras paikka, siinä meitä väsyneitä, pettyneitä ja rikkirevittyjä hoidetaan. Siinä meille annetaan valoa pimeyteemme, uutta toivoa ja uusi alku. Siinä saamme levätä ja heittää kaikki murheemme hänen vahvoille hartioilleen. 

Kun on turva Jumalassa

Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! 

Luuk. 12:24 

Yhtenä päivänä, kun luin tuota Luukkaan evankeliumin lukua, kiinnitin huomiota siihen, että Jeesushan puhui tuosta murehtimisesta ja Jumalan huolenpidosta aivan tietyssä asiayhteydessä. Eräs mies oli juuri pyytänyt Jeesusta auttamaan, että hän saisi osansa perinnöstä. Se perinnön saaminen auttaisi miestä kokemaan olonsa turvalliseksi, kun olisi pahan päivän varaa. Voisi olla huoleton, ei tarvitsisi murehtia. 

Silloin Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta miehestä. Tuolla miehellä kyllä oli millä mällätä, joten hänellä oli mihin luottaa inhimillisesti, mutta hän päätti vielä maksimoida sen kaiken. Hänpä rakentaisi isommat varastot ja kokoaisi niihin kaiken viljansa ja omaisuutensa, ja sitten hän voisi vain nautiskella. Jeesus kuitenkin kertoi, että miehen kävi ikuisuutta ajatellen huonosti, koska hänellä ei ollut rikkautta Jumalan luona. 

Tuo vertauksen mies sanoi: 

Sitten sanon itselleni: Sieluni, nyt sinulla on varastossa paljon hyvää moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo ja iloitse! 

Luuk. 12:19 

Mekin olemme helposti niin kuin tuo Jeesuksen kohtaama mies ja tuo vertauksen mies. Ajattelemme, että kunpa vain saisi perinnön, lottovoiton tai jotain muuta vastaavaa, mikä turvaisi elämämme moneksi vuodeksi eteenpäin. Kun vain olisi muhkea pankkitili ja isot varastot täynnä kaikkea hyvää. Sitten voisi tuntea olonsa turvalliseksi, olla huoleton ja nauttia elämästään. Ei tarvitsisi murehtia. 

Tuossa edellä kerrotussa tilanteessa Jeesus sitten alkoi opettaa: 

Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. 

  Onhan henki enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. 

  Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! 

  Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? 

  Jos siis ette pysty näinkään vähäiseen asiaan, mitä te muusta murehditte? 

  Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. 

  Jos siis Jumala näin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla mutta huomenna joutuu uuniin, kuinka paljon ennemmin hän pukee teidät, te vähäuskoiset! 

  Älkää siis etsikö, mitä söisitte tai joisitte, älkääkä murehtiko. 

  Näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat. Teidän Isänne kyllä tietää, että te näitä tarvitsette. 

  Etsikää hänen valtakuntaansa, niin teille annetaan lisäksi myös nämä. 

Ja muutamaa jaetta myöhemmin Jeesus vielä jatkaa: 

Missä on teidän aarteenne, siellä on teidän sydämenne. 

Tuleeko meidän turvallisuudentunteemme siis perinnöistä, lottovoitoista, korkeista palkoista, muhkeista pankkitileistä ja isoista varastoista pullollaan kaikkea hyvää? Vai tuleeko se siitä, että meillä on Isä, joka kyllä näkee tarpeemme ja päivä kerrallaan pitää meistä huolen? Vaikka sitten palkka olisi pieni tai sitä ei olisi ollenkaan. Mihin panemme luottamuksemme? 

Taas kerran saamme opetella katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Jos Isämme huolehtii niistä, eikö hän pitäisi huolen myös meistä? Etsitään ensin hänen valtakuntaansa ja kerätään aarteita taivaaseen, niin kyllä se kaikki muukin jotenkin järjestyy. Päivä kerrallaan. Isän taskuun, Pojan laskuun!