Luuk. 12:24
Yhtenä päivänä, kun luin tuota Luukkaan evankeliumin lukua, kiinnitin huomiota siihen, että Jeesushan puhui tuosta murehtimisesta ja Jumalan huolenpidosta aivan tietyssä asiayhteydessä. Eräs mies oli juuri pyytänyt Jeesusta auttamaan, että hän saisi osansa perinnöstä. Se perinnön saaminen auttaisi miestä kokemaan olonsa turvalliseksi, kun olisi pahan päivän varaa. Voisi olla huoleton, ei tarvitsisi murehtia.
Silloin Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta miehestä. Tuolla miehellä kyllä oli millä mällätä, joten hänellä oli mihin luottaa inhimillisesti, mutta hän päätti vielä maksimoida sen kaiken. Hänpä rakentaisi isommat varastot ja kokoaisi niihin kaiken viljansa ja omaisuutensa, ja sitten hän voisi vain nautiskella. Jeesus kuitenkin kertoi, että miehen kävi ikuisuutta ajatellen huonosti, koska hänellä ei ollut rikkautta Jumalan luona.
Tuo vertauksen mies sanoi:
Sitten sanon itselleni: Sieluni, nyt sinulla on varastossa paljon hyvää moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo ja iloitse!
Luuk. 12:19
Mekin olemme helposti niin kuin tuo Jeesuksen kohtaama mies ja tuo vertauksen mies. Ajattelemme, että kunpa vain saisi perinnön, lottovoiton tai jotain muuta vastaavaa, mikä turvaisi elämämme moneksi vuodeksi eteenpäin. Kun vain olisi muhkea pankkitili ja isot varastot täynnä kaikkea hyvää. Sitten voisi tuntea olonsa turvalliseksi, olla huoleton ja nauttia elämästään. Ei tarvitsisi murehtia.
Tuossa edellä kerrotussa tilanteessa Jeesus sitten alkoi opettaa:
Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte.
Onhan henki enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet.
Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Jos siis ette pysty näinkään vähäiseen asiaan, mitä te muusta murehditte?
Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Jos siis Jumala näin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla mutta huomenna joutuu uuniin, kuinka paljon ennemmin hän pukee teidät, te vähäuskoiset!
Älkää siis etsikö, mitä söisitte tai joisitte, älkääkä murehtiko.
Näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat. Teidän Isänne kyllä tietää, että te näitä tarvitsette.
Etsikää hänen valtakuntaansa, niin teille annetaan lisäksi myös nämä.
Ja muutamaa jaetta myöhemmin Jeesus vielä jatkaa:
Missä on teidän aarteenne, siellä on teidän sydämenne.
Tuleeko meidän turvallisuudentunteemme siis perinnöistä, lottovoitoista, korkeista palkoista, muhkeista pankkitileistä ja isoista varastoista pullollaan kaikkea hyvää? Vai tuleeko se siitä, että meillä on Isä, joka kyllä näkee tarpeemme ja päivä kerrallaan pitää meistä huolen? Vaikka sitten palkka olisi pieni tai sitä ei olisi ollenkaan. Mihin panemme luottamuksemme?
Taas kerran saamme opetella katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Jos Isämme huolehtii niistä, eikö hän pitäisi huolen myös meistä? Etsitään ensin hänen valtakuntaansa ja kerätään aarteita taivaaseen, niin kyllä se kaikki muukin jotenkin järjestyy. Päivä kerrallaan. Isän taskuun, Pojan laskuun!
Se on niin totta, että sitä turvallisuuden tunnetta tulee haettua niin monista asioista. Kun oppisi enemmän ottamaan vain sen tämän päivän kerrallaan ja jättäisi ne huomisen murheet sinne huomisiin.
VastaaPoistaNiin, ihminen haluaisi turvautua johonkin ulkonaiseen, tuntuisi niin rauhoittavalta kun olisi isot rahat pankkitilillä. Kuitenkin rahatkin voi varas viedä, inflaatio syödä jne. On vaikea läksy opetella luottamaan siihen näkymättömään Jumalan todellisuuteen, vaikka se on kaikkein varmin ja luotettavin turva. Mutta sitä saa uudestaan ja uudestaan opetella.
PoistaJatkuva opettelu on täälläki käynnissä, muistaa miten Herra huolehtii lapsistaan joka tavalla.
VastaaPoistaSiinä sitä riittää opettelemista koko elämän ajaksi. Siunausta sinulle Maarit tähän vuoteen 2022!
PoistaOlen kyllä joskus yöllä herännyt kauhuntunteeseen: miten tulen tulemaan toimeen pienellä eläkkeelläni! Onneksi suurimman osan aikaa pystyn pitämään ajatukset ihan vain tässä päivässä. Kyllä Jumala tietää, ja ehkä niitä eläkepäiviä ei koskaan edes tule, millainen maailma silloin edes on. Turha surra huomisesta. Paras aarre ja turva on olla Jumalaa lähellä, tänään.
VastaaPoistaMeillä on ystäväperhe, jotka ovat oikeasti miljonäärejä, monimiljonäärejä. Se ei suinkaan vaikuta tekevän heidän elämäänsä huolettomaksi. Rahaan ja omaisuuteen liittyvät huolet ja murheet vaivaavat ja taakoittavat jatkuvasti heitäkin ja aiheuttavat ongelmia ihmissuhteisiin. Raha tuo mahdollisuuksia, mutta ei se tuo sisäistä rauhaa.
Niin, tuo on hyvä näkökulma, ettei se rahan paljouskaan tuo rauhaa ja huolettomuutta. Kyllä todellinen turvallisuus tulee Jumalalta.
PoistaSitäkään ei tosiaan koskaan tiedä, onko huomista edes. Kuka tietää, elämmekö edes enää silloin, kun se meidän pelkäämämme tulevaisuus tulee. Meillä on vain tämä päivä, joten yritetään elää sitä.