torstai 27. tammikuuta 2022

Se tapahtuu kun lepäät


Vähän aikaa sitten luin kirjaa, jossa kerrottiin ohimennen Muroman puheesta, jonka hän oli pitänyt joskus 1950-luvulla. Hän oli puhunut tästä jakeesta: 

Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. 

Apt. 2:2 

Kirjassa kerrotaan: 

Tänä iltana Muroma puhui tästä jakeesta, Apt. 2:2, korostaen, että "he istuivat". He olivat odottaneet kauan, rukoilleet ja ehkä väsyneet, nyt he vain istuivat. Ja silloin se tapahtui. 

Nyt en ajatellut pitää helluntaisaarnaa, vaan jakaa pari sanaa odottamisesta ja väsymisestä. Tuosta kirjassa kerrotusta minulle tuli heti mieleen Tomas Sjödinin kirja Se tapahtuu kun lepäät. Siinä hänkin kirjoittaa siitä, miten ihmiset ovat monesti kokeneet, että kun he väsyvät täysin, luovuttavat ja lopettavat kaiken yrittämisen, silloin he ovatkin saaneet huomata, ettei taistelu olekaan menetetty, vaan tilanne onkin lähtenyt paranemaan. 

Sama juttu silloin, kun yrittää väkisin muistaa jotain nimeä, eikä millään saa sitä mieleensä. Sitten kun lopettaa yrittämisen ja rentoutuu, nimi voikin tulla itsestään mieleen. 

Joskus asiat tapahtuvat vasta silloin, kun me emme jaksa enää yhtään yrittää. Kun on kauan odottanut, rukoillut ja taistellut, eikä lopulta jaksa enää rukoilla tai varsinkaan odottaa mitään tapahtuvaksi. Omat voimat ja keinot on käytetty. Ei jaksa enää uskoa eikä toivoa. Vielä silloinkin Jumala voi yllättää. Kun kaikki on lopussa, vielä silloinkin jäljellä on kaikkivaltias Jumala, meidän rakastava Isämme. 

Yhdessä kirjassa tuli vastaan pari tähän aiheeseen liittyvää aforismia. Kenen ajatuksia ne ovat, sitä ei kerrottu. Mutta antakoot nämä ajatukset meille toivoa siitä, ettei peliä ole menetetty ja että jotain hyvää voi vieläkin tapahtua, onhan meillä hyvä Isä.  

Hartaasti odotetut asiat tapahtuvat silloin kun lakkaa odottamasta. 

Kun on luopunut odottamasta valoa, kevät saapuu yllättäen. 

Kun uuvumme, saamme uupua Vapahtajan syliin. Se on paras paikka, siinä meitä väsyneitä, pettyneitä ja rikkirevittyjä hoidetaan. Siinä meille annetaan valoa pimeyteemme, uutta toivoa ja uusi alku. Siinä saamme levätä ja heittää kaikki murheemme hänen vahvoille hartioilleen. 

8 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia. "Joka aamu on armo uus".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onneksi on aina uusi armo.

      Poista
    2. Vain "istuivat" ja odottivat... Siinä on jotain lohdullista, ettei se ole meidän yrityksistämme kiinni!

      Poista
    3. Niin, toivottomalta tuntuisi, jos ei voisi luottaa mihinkään muuhun kuin omiin yrityksiin.

      Poista
  2. Lohduttavia lauseita kirjoitat kiitos Minna!

    Siunausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit, kiva kuulla että sait lohtua. Siunausta sinulle!

      Poista
  3. Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta.
    Siunausta sinulle!

    VastaaPoista

Jatka rohkeasti

Luen aamuisin yhden luvun Vanhasta ja yhden Uudesta testamentista. Joskus käy niin, että molemmissa puhutaan samasta asiasta. Niin nytkin, k...